Sunnuntaipäivä on alkanut mukavan leppoisasti. Vaikka tällä jaksolla onnistuinkin työntämään luentoja joka aamulle ja yliopistolle pitäisi raahautua viimeistään kymmeneksi joka päivä, ovat maanantai ja perjantai sentään ohjelmaltaan aika keveitä. Eli huomiseksi ei tarvitse tehdä mitään.
Niinpä voi rauhassa keskittyä Radio Helsingin ja Lasse Kurjen kuuntelemiseen ja sunnuntain lehtiin. Ja näiden ohella voi myös katsoa livenä, kuinka suomalaiset ja muutkin skeittaavat Tallinnassa. Tosin lähetys tuntuu vain pätkivän aina välillä. Ja kylläpä siellä skeittaajaa kaatuilee ihan koko ajan.
Päivän Hesarissa Lempäälän Ideapark mainostaa itseään “valtakunallisena matkailukohteena”. Uudenmaan sairaanhoitopiiti kaipaa osastolääkäriä mielialahäiriökeskukseen ilmoituksella, jossa on kuva linjan 10 ratikasta. Sinänsä sopivaa, että raitiovaunussahan niitä Helsingin terveyskeskuksen psykiatriaosaston potentiaalisia asiakkaita usein saakin kohdata.
Päivän Hesarissa yritetään tietysti mainosten lisäksi käydä taas läpi kaikki inhimillisen elämän ajankohtaiset asiat. Toimittaja on käynyt Saaristomerellä jäänmurtajalla katsomassa, kuinka jää murtuu jäänmurtajan edessä. Toisaalla kerrotaan, kuinka maailmassa on edelleen liikaa ydinaseita, Obamalla on kiirettä, viranomaisten tuottamaa tietoa yritetään jalostaa netissä edes jotakuta kiinnostavaan muotoon nettinörttien toimesta ja kuinka lähiruoka on nyt in. Keski-Espoon kouluissa taas on paikoin liian paljon maahanmuuttajia ja Pohjanmaalla Vaasa ja Seinäjoki kilpailevat keskenään.
Nuo kaikki jutut sinänsä ovat ihan hyvin kirjoitettuja ja asiallisia, ei valittamista, mutta eivät mitenkään erityisen päräyttäviä. Mietin äsken, mistä se johtuisi, ja taisin keksiäkin. Nuo kaikki asiat ovat sellaisia, joissa ei oikeastaan ole ainakaan minulle mitään erityistä uutista. Ydinaseita maailmassa on ollut liikaa jo vuosikymmeniä, viranomaisten tilastoista tuotettavaa dataa on hypetetty tietyissä sosiaalisen median osissa vaihtelevasti vuosia ja lähiruokaa on kehuttu blogeissa jo aika pitkään.
Maahanmuutosta on jauhettu viime vuosina haukotuksiin asti, eikä kahden lähekkäin olevan kaupungin kilpailuasetelma jaksa kovin yllättää. Jäänmurtamisesta ei sentään ole erityisen paljoa jauhettu viime aikoina, mutta olen innostunut seuraamaan laivoien liikkeitä laivaseurantapalvelusta, josta näkyvät tietysti myös jäänmurtajien liikkeet. Hesari pyrkii toki parhaansa mukaan tuottamaan kaikkiin näihin aiheisiin lisäarvoa journalismin keinolla, jossa toimittaja lähetetään haastattelemaan jotakuta asianosaista ja toivotaan, että asianosaisesta saadaan irti jotain uutta ja kiinnostavaa.
Tosin on Hesarissa kaikkea sellaistakin, josta en ole kauheasti mitään kuullut, kuten miesten cheerleading jolla on Suomessa parikymmentä harrastajaa. Jutun kuvaan ei näistä ole saatu ensimmäistäkään. Oikeastaan urheilusivut kokonaisuudessaan ovat sellaista, josta en ymmärrä mitään. Enkä uusien kirkkojen suunnitteluunkaan ole erityisen perehtynyt.
Viime aikoina olen innostunut laivoista. Tähän sopiikin hyvin se, että ilmoittauduin maaliskuuksi risteilylle. Koska ilma eikä sijainti eivät oikein suosi laivoihin tutustumista, olen katsellut niitäkin internetistä. Harmi, ettei näissä tekijänoikeudettomissa kuvissa ole kuin tällaisia muinaisia laivakuvia.
Alaskalaistyylinen öljytankkeri vuonna 1973 jossakin merellä.
Laivamaskottikissa ja -koira Sydneyssä 1940.
Omituisen nykyaikaisen näköinen höyrylaiva. Ehkä se johtuu tuosta väristä.
Muuta kiinnostavaa viime päiviltä:
- tiedotusoppiin hakemisesta kertova blogi vuodelta 2007.
- Roskilde-festarille haetaan bloggaajia.
Päivitys! Näköjään olen vähän liiankin innokkaasti keskittynyt näihin skeittaajiin ja lehtiin, otin muutama tunti jäätelön sulamaan ja tuossahan se oli takanani ikkunalaudalla vielä äskenkin. Onneksi pakkaus oli tiivis.