|
|
Suomalaisten ruokailutottumukset ovat viime vuosikymmenten aikana kääntyneet merkittävästi terveellisempään suuntaan. Silti ei olla vieläkään siinä tilanteessa, että päivittäisistä aterioista saataisiin kaikki elimistön tarvitsemat vitamiinit ja hivenaineet.
Tuoreen tutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista ei saa ravinnostaan riittävästi vitamiineja ja hivenaineita. Suurin syy tähän on se, että kasviksia, hedelmiä ja marjoja syödään paljon vähemmän kuin mitä suositusten mukaan pitäisi.
- Tutkimustulokset vastasivat aika pitkälti sitä, mitä olen kokenut myös työssäni. Se oli kuitenkin aika hälyttävää, miten vähän kasviksia oikeasti syödään, kertoo ravitsemusterapeutti Anette Palssa Terveystalosta.
Kasviksista saatavilla ravintoaineilla on suuri merkitys sekä ylipainon että sairauksien ehkäisyssä. Kasvisten lisääminen ruokavalioon on helppo tapa syödä terveellisemmin, mutta Palssan kokemuksen mukaan se voi olla käytännössä vaikeaa.
Ravitsemusterapeutin ohjenuora monipuoliseen ruokavalioon on yksinkertainen: kasviksia jokaisella aterialla, maitotaloustuotteita päivittäin, kalaa pari kertaa viikossa, leivän päälle pehmeitä kasvirasvoja ja jommallakummalla päivän pääaterioista kalaa, kanaa, lihaa, palkokasveja tai kananmunia proteiininlähteeksi. Jos ruokavaliosta ei saa tarvittavia ravintoaineita, on syytä käyttää vitamiinivalmisteita. Suomalaiset suhtautuvat valmisteisiin myönteisesti, ja neljännes tutkimukseen vastanneista on sitä mieltä, että ne kuuluvat olennaisena osana monipuoliseen ruokavalioon.
Vitamiinilisiä tarvitsevat erityisesti esimerkiksi raskaana olevat tai imettävät naiset, laihduttajat, erikoisruokavaliota tai epätasapainoista ruokavaliota noudattavat, paljon urheilevat sekä stressaantuneet ihmiset. Myös vanhuksille ne ovat tarpeellisia mahdollisen lääkityksen vuoksi, ravitsemusterapeutti toteaa.
Pitkän aikavälin muutos parempaan päin
Vaikka tuoreimmat tutkimustulokset näyttävätkin huolestuttavilta, ne ovat vain osa totuutta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylijohtaja Erkki Vartiainen muistuttaa, että pitemmällä aikavälillä suomalaisten ruokavalio on muuttunut oleellisesti terveellisempään suuntaan.
- Suurin yksittäinen asia viimeisten 30 vuoden aikana on ollut se, että kovia rasvoja käytetään nykyään merkittävästi vähemmän. Siitä on ollut seurauksena 20 prosentin lasku kolesterolitasossa ja sitä kautta sydäntautien voimakas väheneminen, Vartiainen kertoo.
- Huolestuttavaa on kuitenkin se, että Suomessa edelleen syödään kovia rasvoja enemmän kuin pitäisi. 70-luvulla tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista oli 20 prosenttia, ja nyt se on laskenut 12 prosenttiin. Suositusraja on 10 prosenttia.
Samoin kuin kovien rasvojen kohdalla, myös kasvisten osalta pitkän aikavälin tutkimustulokset näyttävät rohkaisevammilta kuin tuoreimmat tulokset. Viimeisten vuosikymmenten aikana kasvisten syöminen on oleellisesti lisääntynyt. Kasvisten käyttäminen vaikuttaa vitamiinien ja hivenaineiden saamisen lisäksi myös kuidun saantiin, mikä puolestaan vaikuttaa kolesterolitasoon sekä diabetesriskin pienenemiseen.
- Suomalaiset myös suhtautuvat myönteisesti vitamiinilisiin silloin, kun eivät koe saavansa ruoasta riittävästi ravintoaineita.
Vaikka vitamiinilisiin suhtaudutaan positiivisesti, suomalaiset saavat edelleen liian vähän D-vitamiinia. Vartiainen muistuttaa, että alle 2-vuotiaille tulisi antaa D-vitamiinia 10 mikrogrammaa ja 2–18-vuotiaille 7,5 mikrogrammaa päivässä. Myös aikuiset tarvitsevat D-vitamiinilisää.
- Yli 60-vuotiaiden tulisi ottaa 20 mikrogrammaa D-vitamiinia ympäri vuoden. Myös 18–60-vuotiaille suositellaan 7,5 mikrogrammaa D-vitamiinia lokakuusta maaliskuulle, jos he eivät käytä säännöllisesti vitaminoituja maitovalmisteita tai ravintorasvoja, tai syö riittävästi kalaa.
Esimerkiksi vegaaniruokavaliota noudattava tarvitsee muun muassa B12-vitamiinia ja rautaa, ja laktoosi-intolerantikko kalkkia. D-vitamiinia tarvitsevat käytännössä kaikki, kun taas vanhuksilla on tarvetta myös foolihapolle sekä B-, C- ja E-vitamiineille.
Tutkimuksen tiedot kerättiin web-kyselynä tammikuun alussa, vastaajia kertyi yhteensä 1003. Kohderyhmään kuuluvat 18–74-vuotiaat suomalaiset. Sekä lähtöotos että lopullinen vastaajajoukko painotettiin väestöä edustavaksi. Tutkimuksen virhemarginaali on ±2,8 prosenttiyksikköä suuntaansa. Tutkimuksen toteutti YouGov Finland ja teetti Bayer Oy.
Teksti: Deski.fi / Bayer
Suomalaisen journalismin ja tv-viihteen legenda Hannu Karpo lähtee ensimmäistä kertaa elämässään mukaan mainoskampanjaan, tiedottaa Findus.
Aiemmin Karpo on systemaattisesti kieltäytynyt hänelle tarjotuista mainoskeikoista, sillä hän on halunnut varjella puolueettoman toimittajan imagoaan. Myös sopimus MTV3:n kanssa esti mukanaolon mainonnassa, mutta Karpo on kieltäytynyt tarjouksista myös eläkkeelle lähtönsä jälkeen.
Karpon mielen sai muuttumaan kaksi asiaa: hänelle sopivan mainostajan löytyminen sekä ”vale-karpojen” esiintyminen mainonnassa. Karpo esiintyy Finduksen kampanjassa ”Pakasteasiamiehenä”, joka kertoo pakastettujen valmisaterioiden säilöntäaineettomuudesta ja tuoreudesta – ja siten ylivertaisuudesta useisiin muihin valmisaterioihin nähden.
Karpo on itse himopakastaja.
- Minulla on yhteensä 11 pakastinta syksyn roimia sieni-, mehu-, marja-, kala- ja riistasaaliita varten. Lisäksi pakastettuina hankittuja valmisaterioita on jemmassa joka lähtöön, koska olen melko huono kaupassa kävijä. Lähin pakastimeni on aina ulottuvilla, se voittaa kätevyydessä ja nopeudessa marketit mennen tullen. Tällaisena pakastetun ruuan suurkuluttajana minun olikin luonteva lähteä mukaan kampanjaan, pakastettunahan ruoka pysyy hyvänä ilman vippaskonsteja, Karpo toteaa.
Karpo on ihmetellyt joissakin valmisaterioissa käytettävien lisäaineiden määrää.
- Söisivätköhän ihmiset oikeasti niitä aterioita, jos he lukisivat mitä kaikkea kummallisuuksia ne sisältävät? Jos ihmiset tutkivat kampanjan ansiosta tarkemmin pakkausselosteet, olen tyytyväinen mies, kommentoi Karpo.
Finduksen markkinointijohtaja Timo Partola on innoissaan kampanjan saamasta vastaanotosta.
- Karpo on juuri oikea puhemies tuoreena pakastetuille aterioille. Hän on suoraselkäinen ja kansan arvostama hahmo, joka ei ole kuluttanut naamaansa mainonnassa, toteaa Partola.
Finduksen ”Pakasteasiamies” tv-mainokset ja radiomainokset ovat katsottavissa ja kuunneltavissa osoitteessa www.findus.fi
Teksti: Findus
1,5 miljoonan euron lottovoittaja tiesi ennalta voittavansa
Tuore lottomiljonääri kertoo koko elämänsä ajan tienneensä, että lottovoitto osuu vielä joskus kohdalle. Nainen sanoo oikeiden numeroiden vaan tupsahtelevan mieleensä. Viikko ennen joulua (krs 50/2011) naisen tuntemus kävi toteen ja Loton numerot oikein veikannut pariskunta kuittasi 1,5, miljoonan euron voiton.
— Minä olen aina luottanut siihen, että voitto tulee – toisin kuin mieheni, nainen kertoo.
Pariskunta oli käynyt yhdessä jättämässä voittoisan pelinsä Pelivinkit-kioskilla Arabian kauppakeskuksessa Helsingissä, ostosreissun yhteydessä.
— Rastin ensin kaksi omaa kuponkia ja sitten laadimme yhden yhteisen.Mieheni sai sanoa neljä numeroa, minä valitsin loput. Tiesin, että ainakin 36 tulee olemaan rivissä, nainen muistelee.
Illalla nainen seurasi lottoarvontaa miehensä torkkuessa sohvalla. Hän tarkisti ensin omat tositteensa ja äkkäsi niissä neljä oikeaa lottonumeroa, myös numeron 36. Huomattuaan yhteisessä tositteessa olevan täysosumasarjan nainen meni herättelemään siippaansa.
— Totesin miehelleni rauhallisesti, että meillä oli Lotossa seitsemän oikein, mutta että ei tunnu missään. Minulla on ollut aina vahva intuitio, nainen naureskelee viilipyttymäistä reaktiotaan.
Sisukasta
Lottovoittajattaren varmuus isosta voitosta on peräisin lapsuudesta.
— Pyysin nuorempana isältäni rahaa ostaakseni tuolloin 140 markkaa maksavan takin. Hän ei tarkan markan vartijana suostunut takkia kustantamaan. Ilmoitin siltä seisomalta, että minä menen sitten veikkaamaan. Onnekseni voitin Vakiosta 180 markkaa ja sain hankittua takkini. Tuolloin minussa vahvistui tunne, että iso voitto osuu vielä kohdalleni, nainen kertoo.
Mutta muuttiko unelman toteen käyminen skeptisen aviomiehen uskoa etiäisiin?
— Täytyy myöntää, että epäuskoni sai pienen kolauksen. Kyllä näemmä kannattaa vaan luottaa, hän hymähtää.
Voittorahoille on jo keksitty hyvä käyttökohde.
— Rahaa annetaan hyväntekeväisyyteen, sillä antaessaan myös saa.
Vuonna 1971 alkanut Lotto löysi heti tiensä suomalaisten sydämiin, ja on siitä lähtien ollut Veikkauksen suosituin peli. Loton suosiosta ovat vuosien saatossa hyötyneet kaikki suomalaiset. Veikkaus tuottaa yli yhdeksän miljoonaa euroa viikossa taiteen, liikunnan, tieteen ja nuorisotyön tukemiseen. Varat jakaa opetus- ja kulttuuriministeriö.
Veikkaus.fi on Suomen suurin verkkokauppa yli 500 miljoonan euron vuotuisella liikevaihdolla. Viikoittain yli 350 000 suomalaista pelaa verkossa Veikkauksen pelejä, ja nettipelaaminen tuo pian kolmanneksen Veikkauksen liikevaihdosta.
Teksti: Veikkaus / STT info
Ostosraha.fi on kulutusluottoja tarjoava palvelu, jonka kautta rahat saa tilille nopeasti. Kulutusluottoa haetaan verkossa tehtävällä hakemuksella. Lainaa saa jopa 2500 euroa.
Ostosraha.fi
käsittelee lainapalvelussa hakemuksen välittömästi ja laina maksetaan lainanhakijan tilille heti hyväksytyn lainapäätöksen jälkeen. Käsittely voi tapahtua nopeimmillaan jopa 15 minuutissa.
Kuten kulutusluotoissa yleensä, lainasta aiheutuu kuluja. Kuluttajansuojalain mukainen todellinen vuosikorko Ostosraha.fi-palvelussa on yrityksen mukaan yksi markkinoiden edullisimmista.
Kuluttajansuojalain mukainen todellinen vuosikorko on 29,36 prosenttia, kun lainan määrä on 2500 euroa ja laina-aika 24 kuukautta.
Lainasummat ovat 400 – 2 500 euroa ja takaisinmaksuaika on 2 – 24 kuukautta. Lainan hakijan tulee olla 21-75 –vuotias.
Ostosrahaa voi hakea tämän linkin kautta
Ostosraha.fi on OPR-Vakuus Oy:n palvelu. Yritys on yksi Suomen johtavia rahoitusalan yrityksiä. OPR-Vakuus Oy on luotettava, vuosia alalla toiminut rahoittaja, joka tarjoaa rahoitusratkaisuja kuluttajan muuttuviin elämäntilanteisiin.
Viiden toimintavuotensa aikana OPR-Vakuus Oy on toteuttanut jo yli miljoona erilaista lainaratkaisua yli 200 000 asiakkaalleen.
Ilmoittaja: Ostosraha
Joulukinkun paistorasvaa ei saa kaataa viemäriin tai vessanpönttöön, koska se voi aiheuttaa tukkeumia putkistossa. Nestemäisen rasvan voi laittaa tiiviiseen astiaan pakattuna sekajätteen joukkoon. Jähmettyneen rasvan voi viedä biojäteastiaan. Aiheesta kertoo HSY.
Myöskään ruokajäte ei kuulu pyttyyn vaan biojäteastiaan. Biojätteen määrää voi helposti vähentää muistamalla kohtuuden joulun ruokaostoksilla, jos tarjottavaa jäi edellisvuonna paljon yli tarpeen. Ylijäämäruuan voi pakastaa ja miettiä hyviä joulun riperuokareseptejä.
Lahjapaperit kuuluvat energia- tai sekajätteeseen. Ne eivät kelpaa keräyspaperin tai keräyskartongin joukkoon, koska ne ovat päällystettyjä ja sisältävät paljon painovärejä, tarroja ja teippejä. Hyväkuntoiset joulupaperit kannattaa säilyttää ja käyttää uudelleen. Kankaasta tehdyt lahjapussit on hyvä keino vähentää lahjapaperijätteen määrää. Niitä voi HSY:n mukaan kierrättää tuttavapiirissä vuosia.
Lahjavalinnoilla voi oleellisesti vaikuttaa jouluna syntyvän jätteen määrään. HSY:n joulusivuilta hsy.fi/lahja löytyy ideoita elämyslahjaksi.
Uudenvuodentinat voi käyttää uudelleen vuoden päästä. Koska uudenvuodentinat sisältävät runsaasti lyijyä, ne ovat vaarallista jätettä. Vaaralliset jätteet voi viedä maksutta HSY:n vaarallisten jätteiden konttiin tai Sortti-asemalle.
Teksti: HSY / STT info
Suomi ottaa käyttöön biometriset oleskelulupakortit vuoden 2012 alussa. Samalla matkustusasiakirjaan liitettävästä oleskelulupatarrasta luovutaan.
Ulkomaalaislain muutokset tulevat voimaan ja biometrisiä oleskelulupakortteja aletaan myöntää 1.1.2012 alkaen. Sormenjälkiä aletaan lisätä korttien siruille kuitenkin vasta asteittain alkuvuoden aikana, koska sormenjälkiskannauksen käyttöönotossa on ollut teknisiä viiveitä.
Jos oleskeluluvanhakijan sormenjälkiä ei teknisistä syistä saada skannattua, oleskelulupakortin sirulle tehdään tästä merkintä. Kortti on tästä puutteesta huolimatta täysin pätevä todistus oleskeluoikeudesta voimassaolonsa loppuun saakka.
Sormenjäljet otetaan kaikilta yli 6-vuotiailta
Käytännössä uudistus tarkoittaa, että kaikilta yli 6-vuotiailta oleskelulupaa ja turvapaikkaa hakevilta otetaan sormenjäljet kaikista sormista, ja ne tallennetaan ulkomaalaisrekisteriin. Jatkolupaa ja pysyvää lupaa haettaessa sormenjäljet otetaan uudelleen, ja joka kerta asiakkaalle tehdään uusi kortti.
Oleskelulupakortin sirulle tallennetaan biometrisinä tunnisteina muun muassa kasvokuva ja kaksi sormenjälkeä. Oleskelulupakortti ei ole virallinen henkilöllisyystodistus.
Biometristen tunnisteiden liittämisellä oleskelulupaan pyritään estämään väärinkäytöksiän luomalla entistä luotettavampi yhteys oleskeluluvan haltijan ja itse oleskeluluvan välillä.
Ulkomaalaislain muutoksen myötä oleskelulupahakemuksen voi vuoden 2012 alusta alkaen panna vireille vain hakija itse. Suomessa asuva perheenjäsen eli perheenkokoaja ja työnantaja eivät siis enää voi jättää hakemusta hakijan puolesta.
Ensimmäistä oleskelulupaa on entiseen tapaan haettava pääsääntöisesti ulkomailla Suomen edustustossa. Oleskelulupakortti haetaan samasta paikasta, jossa hakemus on pantu vireille.
Jatkolupaa ja pysyvää lupaa voi vuodenvaihteen jälkeen hakea vain Suomesta poliisin toimipisteestä. Jos oleskelulupakortti katoaa tai varastetaan, silloinkin uutta korttia voi hakea vain Suomesta poliisilta. Poliisi myös ratkaisee kaikki jatkolupa- ja uusintahakemukset.
Henkilöiden, joilla on passiin kiinnitetty voimassaoleva oleskelulupatarra, ei ole tarpeen vaihtaa tarraa korttiin. Oleskelulupakorttia on sen sijaan haettava viivytyksettä, kun passi on mennyt vanhaksi.
Teksti: Ulkoasianministeriö / STT info
ETM Sari Ollila selvitti Helsingin yliopistossa 7.12.2011 tarkastetussa elintarvike-ekonomian alan väitöksessään, miten suomalaiskuluttajat suhtautuvat ruoan hintaan. Tulostensa pohjalta hän kehitti hinta-asennemittariston, jota voidaan käyttää esimerkiksi tuotekehitystyössä.
Selvittääkseen hinnan merkitystä ja kuluttajien asenteita ruoan hintaa kohtaan Ollila haastatteli 40 suomalaiskuluttajaa ja teki neljä laajaa yli tuhannen vastaajan kyselyä.
- Hinta-asenne on moniulotteinen käsite. Sama kuluttaja voi kokea sekä kielteisiä että myönteisiä asenteita niin halpaa kuin kallistakin ruoan hintaa kohtaan tilanteesta riippuen. Esimerkiksi vieraille saatettiin haluta tarjota kalliimpaa ruokaa kuin mitä itselle normaalisti ostettiin, Ollila kertoo. Jaottelu Ylen uutisessa.
Hintaa suhtautuminen ei ollut yksiselitteistä, vaan siihen vaikuttivat monet tekijät. Väittelijän mukaan hinnan oikeudenmukaisuus saattaa olla yksi hinta-asenteen peruselementeistä. Kallis hinta voidaan ehkä hyväksyä, mikäli sille löytyy kuluttajan omaan arvomaailmaan sopivat perustelut, kuten vaikkapa tuotteen kotimaisuus, terveellisyys tai luonnonmukainen tuotantotapa. Halpa hintakin voidaan kokea kielteisenä asiana, mikäli se koetaan epäreiluna esimerkiksi epäeettisen tuotannon, mauttomuuden, vähäisen ravintosisällön tai epäterveellisyyden vuoksi.
Hän ehdottaa uutta luotettavaksi osoittautunutta hinta-asennemittaristoa tuotekehittelijöiden uudeksi työkaluksi ja tutkimusten taustamuuttujaksi. Näin kehitystyössä saataisiin tarkempi arvio kuluttajien maksuhalukkuudesta.
- Myönteinen suhtautuminen kalliiseen hintaan saattaa edistää halukkuutta ostaa kalliimpi elintarvike, mikäli tuotteeseen liittyy jokin lisäarvo. Toisaalta halukkuus tavoitella vain halpaa hintaa ruoassa saattaa vaikuttaa maksuhalukkuuteen liittyvissä tutkimuksissa niin, että annetut hinta-arviot ovat alhaisempia kuin muiden, väittelijä arvioi.
Väitöskirja on luettavissa myös E-thesis-palvelussa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7380-9
Teksti: Helsingin yliopisto / STT info
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin mukaan jouluvaloissa on usein turvallisuuspuutteita. Jouluvaloista ja sisäkäyttöön tarkoitetuista kynttilöistä löydettiin testeissä useita turvallisuuspuutteita. Tukesin tarkastajat valitsivat kaupoista eri puolelta Suomea testattavaksi 22 sähköistä jouluvaloa, joista vain kolmessa ei ollut mitään huomautettavaa.
Yhden jouluvalon turvallisuuspuutteet olivat niin vakavia, että tuote kerätään pois kuluttajilta. Kynttilöitä testattiin yhteensä 20. Kahden kynttilän osalta päädyttiin siihen, että tuote poistetaan markkinoilta.
Sähköisten jouluvalojen osalta vakavimpia turvallisuuspuutteita oli yhdessä jouluvalossa, josta puuttui vedonpoistin ja jonka johdinlangat tulivat kosketeltaviksi, kun lamppu oli poissa. Lisäksi jouluvalon liitäntäjohdossa oli ainoastaan yksinkertainen eristys ja tuotteesta puuttui arvokilpi ja sen mukana kaikki pakolliset merkinnät. Tuotteessa oli sähköiskun vaara.
Vakavahkoja turvallisuuspuutteita löytyi myös ulkokäyttöön tarkoitetusta kynttilävalosarjasta, jossa vettä saattoi mennä jännitteisille osille. Tämä tuote vedettiin pois myynnistä. Lisäksi viidessä muussa jouluvalossa oli lievempiä turvallisuuspuutteita, kuten esimerkiksi puutteellinen vedonpoisto, riittämätön kosketussuoja, palovaara ja kosketeltavissa olevat jännitteiset osat. Näiden tuotteiden toimittaminen kauppoihin kiellettiin eli tuotteille asetettiin toimituskielto.
Testatuista jouluvalosta vain kolme selvisi ilman huomautuksia. Testatut jouluvalot ostettiin kaupoissa tehdyn esikatselmuksen perusteella loka-marraskuun aikana, ja tähän otokseen valittujen tuotteiden testitulokset valmistuivat 2.12. mennessä.
Jouluvalojen turvallisuustilanne on viraston mukaan nyt havaituista puutteista huolimatta kehittynyt viime vuosina positiiviseen suuntaan. Aiempina vuosina valoissa oli erilaisia vakavia rakenteellisia puutteita, jotka saattoivat aiheuttaa sähköiskun tai tulipalon vaaran. Erityisesti suojajännitteisillä 12 V:n tai 24 V:n muuntajilla varustettujen valosarjojen yleistyminen on parantanut turvallisuustasoa, koska näissä tuotteissa ei ole sähköiskun varaa.
Kynttilöissä turvallisuuspuutteita
Tukes testautti yhteensä 20 erilaista sisäkäyttöön tarkoitettua kynttilää. Testeissä tarkasteltiin kynttilöiden paloturvallisuutta, turvallisuusmerkintöjä ja turvallisuusvaatimuksia.
Testatuista kynttilöistä kaksi poistettiin markkinoilta. Toisesta kynttilästä puuttuivat varoitusmerkinnät ja toisen kynttilän lasiastian ulkopinnan lämpötila nousi huomattavan korkeaksi. Maahantuojat poistivat tuotteet vapaaehtoisesti myynnistä.
Testatuista kynttilöistä 12 täytti tutkituilta osin turvallisuusvaatimukset. Kuudessa kynttilässä oli vähäisiä puutteita merkinnöissä ja näistä kahdessa myös vähäisiä rakenteellisia puutteita.
Tukes valvoo useiden joulun juhlintaan liittyvien tuotteiden turvallisuutta. Valvottavia tuoteryhmiä ovat sähkötuotteiden lisäksi mm. ilotulitteet, palovaroittimet ja alkusammutusvälineet sekä jalometallituotteet ja erilaiset kemikaalit.
http://www.turvallistajuhlaa.info/
Teksti: Tukes / Deski.fi
Kännykkäni kriittisin näppäin päätti sanoa sopimuksensa irti tiistaina. Ei tietysti pitäisi olla kovinkaan suuri yllätys, että taskussa pidettävästä puhelimesta hajoaa se ainoa näppäin, joka on selvästi koholla muusta puhelimesta.
Muuten Nokian N73 onkin palvellut ihan kivasti 2,5 vuotta. Paitsi sama joystick-näppäin meni vähän rikki jo viime kesänä painui hieman alas, mutta toimi kuitenkin vielä) ja sekosi kokonaan joulun alla (painui kokonaan pohjaan), jolloin sain sen kuitenkin korjautettua ilmaiseksi takuuhuollossa. Silloin oli myös kätevästi lainassa toinen puhelin, jolla testasin yhtä Nokian kehitteillä ollutta ohjelmaa, joten ilman puhelinta ei tarvinnut elellä.
N73 taisi viihtyä joulun aikoihin huollossa pari viikkoa, eikä ollut puhettakaan että siksi aikaa olisi saanut tilalle jonkun varapuhelimen. Nyt takuu vain on mennyt umpeen, joten korjaus pitäisi varmaan maksaa itse. Taidan mielummin ostaa kokonaan uuden puhelimen, tällä kertaa sellaisen, jossa ei ole näppäimistä kohollaan olevaa joystickiä.
Tiistai-ilta meni mukavasti Tampereessa, tapasin muutaman tulevan opiskelukollegan ja useamman vanhemman, tuleva opiskelukollegan. Mukavia, reippaita ihmisiä. Oikeastaan niin reippaita, että tuntuu itsekin tulevansa reippaammaksi ja nohevammaksi ihmiseksi siinä seurassa. Hauskaa. Nyt on myös mukavampi aloittaa ensi viikolla opintonsa, kun tietää jo muutaman ihmisen eikä tarvitse mennä ihan tuntemattomaan joukkoon. Poistuin tapaamisesta kello 3:10 lähteneellä Paunun yöpikavuorolla Helsinkiin ja nukuin matkan suurelta osin, vaikka takana rämisikin joku mikroaaltouuni.
Kävin taas tutustumassa yhteen Opiskelijoiden vuokravälityksen ilmoittamaan vuokra-asuntoon Tampereella, nyt Tiiliruukinkadulla. Asuntohankinnalla alkaa hiljalleen olla enemmän kiire, joten olen hieman tinkinyt aiemmasta, nirsosta linjastani ja lähtenyt katsomaan hieman epämääräisempiäkin asuntoja. Tämä oli nyt ehkä jo turhankin epämääräinen: keskimääräistä sotkuisempi meininki, ja asunnossa oli omistajan vanhoja huonekaluja, joita ei saisi hävittää. Varastoon saisi kyllä siirtää. Putkiremontti olisi alkamassa ennen vuodenvaihdetta, mutta urakoitsija puuttuu vielä. Poislähtiessä näkyi, kun viereisessä asunnossa vanha täti kunteli partsilta että mitäs siellä naapurissa, eli tässä tarjolla olleessa asunnossa, oikein puhutaan.
Muuten tänään ei olekaan ollut suuresti ohjelmaa, lähdin Mikkelistä IC-junalla kello 11:08 kohti Pieksämäkeä, missä ehti hetken tallustella ja ottaa muutaman kuvan rautatieasemasta. Jatkoin matkaa 12:28 lähteneellä IC-junalla kohti Tamperetta. Molemmat matkat sujuivat kivasti tyhjässä, vanhassa ykkösluokan hyttiosastossa. Jyväskylän jälkeen onnistuin nukkumaankin osan matkasta mukavan kesäisissä matkatunnelmissa.
Tässä kesässä harmillisinta on ehkä ollut junamatkailun vähäisyys. Koska VR:n Lomapassi on nykyisin riistohintainen, opiskelija-alennukseton ja huonoehtoinen, ei ole tullut sitä enää hankittua. Viime kesänä voin maksattaa junamatkani valtiolla, mistä kiitos Suomen asevelvollisuusjärjestelmälle, mutta tänä kesänä olisi ostettava ilmeisesti kertalippuja joka matkalle. Toisaalta kun tänään istuin junassa mietin, miten ulkona on ihanan aurinkoinen ilma, mutta itse istun vain täällä sisällä. Nyt illalla taidan yrittää osua tapaamaan muutaman tulevan opiskelijan samalta alalta.
Käväisin viime torstaina (20.8.) ilmoittautumassa yliopistolla, ja nyt olen ihan virallisesti opiskelija Tampereen yliopistossa. Hassua, en olisi ehkä uskonut. Ilmoittautuminen tuntui jännittävältä käännekohdalta noin kaksi minuuttia, sitten se alkoi tuntua jo vähän vähemmän jännittävälta. Istuin muutaman tunnin uuden opiskelupaikkani aulan perukoilla kannettavan kanssa. Ei ollut aula liioilla pistorasioilla siunattu sekään, mutta perältä löytyi sentään pari pistoketta. Takana oli omituinen, tyhjä nurkkaus, jossa ilmeisesti sijaitsi ennen pankkiautomaatti. Tuolia tosin ei ollut, mutta siirsin sellaisen pistorasian kupeeseen kun ajattelin, että mulla on nyt tämän koulun opiskelijana oikeus moiseen.
Lähtiessä harhailin hieman ympäri yliopistoa, jottei kaikki olisi niin outoa koulun alkaessa ensi viikolla.
Kävin torstaina vilkaisemassa myös yhtä asuntoa, silloin Armonkalliolla. Viehättävää seutua pienine, kapeine katuineen. Asuntokin oli ihan miellyttävä, kaappitilaa olisi ollut paljon, mutta ikkunasta olisi näkynyt vain vastapäinen talo ja parkkipaikka. Ei siis oikein innostavaa. Jos näitä ei olisi edessä, näkyisi rautatielle. Tämä taas on ärsyttävää: asua niin lähellä rataa, mutta kuitenkin niin ettei sinne näe. Vuokratasot sentään ovat sangen siedettävät Helsinkiin verrattuna, tästä olisi saanut pulittaa 420 euroa kuussa, neliöitäkin oli sentään vaille 30.
Näyttöä odotellessa tuli jaariteltua toisen asunnonetsijän kanssa. Hän kertoi asuneensa aikanaan Nekalassa ja todenneensa kaupunginosan viehättävän ulkokuoren puistoineen ja puutaloineen pettävän, huumekauppaa riitti ja naapurikin jakeli tappouhtauksia. Nyt kaupunki kuulemma yrittää taas siistiä aluetta ja tyhjentää jotain ongelmataloa asukkaista. Kiinnostavaa, koska kävin viime viikolla katsomassa yhtä asuntoa Nekalasta, viehättävän puutalon yläkerrasta ja kaikki vaikutti silloin oikein viehättävältä. Sitä tosin en ottanut, matka keskustaan vei kävellen yli puoli tuntia ja asunto oli turhan pieni ja ikkunoitu sisäpihalle.
Armonkalliolta asemalle kävellessä suretti Tampereen ratapihan makasiinien purkutyömaa. Kauhistelin myös huomatessani, että myös aika röttelökunnossa olevien makasiinien lisäksi paikalta taidetaan purkaa myös muutama puinen, viehättävä asuintalo ja tiilinen toimistorakennus. Kaikki vanhoja, hienoja rautatierakennuksia. Paitsi ne makasiinit olivat kyllä jo parhaat päivänsä nähneet. Tilalle rakennetaan tietysti tylsiä lasibetonihökötyksiä, joita on jo maailma täynnä ja joissa kenelläkään ei ole varaa asua.
|
|
