Savonlinnaa.

Kuuntelin päivällä  YLE Uutisten päätoimittajan Atte Jääskeläisen luentoa tiedotusopin laitoksella. Jääskeläinen oli kutsuttu puhumaan otsikolla “YLE ja journalismi: Mitä jää jäljelle kun mediasota on ohi?” Toisin sanoen: millaiseksi muodostuu YLEn journalistinen tehtävä sen jälkeen, kun nykyisestä YLEn roolista kiistelystä on päästy ohi. Kirjoitin luennolta muistiinpanot Qaikuun.

Yksi YLE-kiistelyyn liittyvä asia onkin jäänyt aiemmin itseltäni näkemättä: YLEn kanssa ovat vastakkain nimenomaan sanomalehdet. Kaupallisen television puolella ei ole YLE-keskusteluun paljoakaan osallistuttu. Jääskeläisen mukaan YLE ja kaupalliset tv-kanavat solmivat jonkinlaisen rauhan viime vuosikymmenen alussa, eikä omista tonteista sen jälkeen ole tarvinnut suuremmin riidellä.

Jääskeläinen ei ennustanut kaupallisesti rahoitetulle journalismille kovinkaan ruusuista tulevaisuutta. Mainostaja kun tavoittaa haluamansa yleisön entistä useammin myös ilman journalismia. Verkkomainonnasta puolestaan valtaosa on sellaista, jossa raha menee muualle kuin journalistisille palveluille. Hakusanamainonta vie verkkomainonnan markkinasta 20-30 prosenttia, noin 20 % menee erilaisille luokiteltujen ilmoitusten palveluille, kuten Sanoman Oikotielle tai Alman Etuovelle, joilla tuskin journalismia rahoitetaan vaikka ne mediayhtiöiden osia ovatkin. Muun verkkomainonnan jälkeen journalistisille julkaisuille jää vain 20-30 prosenttia.

Jääskeläinen nosti esille sisällön määrän valtavan kasvun viime vuosina. Niukkuudesta on siirrytty aivan valtavaan yltäkylläisyyteen. Vilkaisin tätä varten Ampparit.comin uutisotsikoita, ja niitä on viimeisen 24 tunnin ajalta noin 1600 kappaletta. Uutta, suomenkielistä journalistista aineistoa julkaistaan siis vähintään joka toinen minuutti, kellon ympäri, ja tässä on vasta netissä oleva tarjonta. Jos haluaa lukea päivän kaikki uutiset, siihen menee todella koko päivä.

Sisällön määrän valtava kasvu ei ole journalismin yksinoikeus, vaan sama on tapahtunut myös mm. blogeissa. Kun vajaat viisi vuotta sitten aloin tutustua blogeihin, ehti illan aikana luultavasti lukea kaikki saman päivän suomenkieliset blogimerkinnät, joita Blogilistalle oli ilmestynyt. Nyt yhden illan aikana tuskin ehtisi lukea edes kaikkia suomenkielisten muotiblogien merkintöjä samalta päivältä. Saman voin todeta itsekin: harvassa ovat viimeisen vuoden aikana olleet ne päivät, jolloin Google Readerissani olisi ollut alle 1000 lukematonta otsikkoa.

Sisällön määrässä perinteinen media käy muuten terhakkaa viivytystaistelua. Kun julkaistaan omassa verkkopalvelussa entistä enemmän juttuja ja vältetään ulospäin linkittämistä, saadaan lukija pysymään omilla sivuilla kauemmin. Valtavasta juttujen määrästä löytyy useimmille jotain kiinnostavaa, ja näin lukija ei ehkä ehdi eikä jaksa perehtyä saman aiheen tarjontaan vaikka sosiaalisen median puolella.

Luennon perusteella voisi joku sanoa, että eipä kovin hyvältä näytä journalismin tulevaisuus. Mainostulot vähenevät, yleisö kaikkoaa kun tarjontaa on aina vain enemmän. Toisaalta Jääskeläisenkin mukaan tulevaisuudessakin ainutlaatuinen sisältö vetoaa ja löytää yleisönsä. Tulevaisuudessa media-alalla selviävät ne, jotka pystyvät kasvamaan omalla alueellaan johtavaan asemaan.

Minusta tämä ei näytä kovinkaan pahalta, ehkä jopa päinvastoin. Netissä kaivataan edelleen ja entistäkin enemmän ihmisiä seulomaan olennaista ja tuottamaan spesiaalia tietoa. Netin osuus ajankäytöstä ja verkkomainonnasta kasvaa, ja uusia mahdollisuuksia syntyy. Tiedotusopin opiskelusta on ehkä, harmillista kyllä, sanottava, että se opettaa enemmän elämään vanhassa maailmassa. Eli siinä, jossa toimittajan tehtävänä on kirjoittaa joka päivä joku uutishenkinen, kiva juttu sanomalehteen. Ja toki täytyy osata myös editoida jutusta nettin sopiva versio.

Nyt molempien online-sisältö on ilmaista, helmikuun ajan myös näköislehti ja arkisto ovat tutustumiskäytössä maksutta. Muutos maksuttomuuteen näyttää nostaneen kävijämäärää molemmissa lehdissä pari-kolmekymmentä prosenttia.

Myös ainakin Kaleva ja Keskisuomalainen ovat kuluneen, reilun vuoden aikana päätyneet samaan ratkaisuun. Kaleva laskutti muistaakseni vuoden 2006 loppuun saakka osasta uutisiaan kolmen euron kuukausimaksua, mutta muutti sittemmin kaiken maksuttomaksi, näköislehteä lukuunottamatta.

Erityisesti Pohjalaisen kannattaakin keskittyä tarmokkaasti verkkokävijöiden haalimiseen. Viimeisen viiden vuoden aikana lehden levikki on vähentynyt lähes tuhannella tilauksella vuosittain, päätyen viime vuonna 28 540 kappaleen levikkiin. Jos nykyinen laskuvauhti jatkuu, painuu paperi-Pohjalaisen tilaajamäärä alle 30 vuoden kuluessa nollan alapuolelle. Tilastotiedot Levikintarkatukselta.

Palkkion luulisi houkuttelevan ainakin media-alan opiskelijoita tarjoamaan tekemiään uutisjuttuja Neloselle, heillä kun usein on tarvittavat laitteet ja ohjelmat käytettävissään opiskelupaikkansa puolesta. Ensimmäisen, reilun viikon aikana Nelonen ei näytä saaneen vielä yhtään edes netissä julkaistavaksi sopivaa videota katsojilta, nettisivuilla on edelleen vain palvelun esittelyvideo.

Itse en palkkiosta huolimatta ole kiinnostunut tuottamaan videoita Neloselle, tarvittava laitteistokin puuttuu eikä ainakaan tämän blogin aiheita ole kovin järkevää taivuttaa uutisvideoiksi. Siitä tuskin olisi kovin suurta lisäarvoa kenellekään, jos kertoisin Savon Sanomien verkkosivujen uudistumisesta kuvaamalla lehden nettisivua tietokoneen näytöltä videokameralla.

Sitten video olisi paikallaan, jos aiheesta voisi haastatella jotakuta muutakin kuin itseään. Toisaalta jos näkisin asian eteen noin paljon vaivaa, en ehkä haluaisi enää luovuttaa tuotostani kaikkine tekijänoikeuksineen Neloselle vain siksi, että kanava saattaisi ehkä maksaa siitä. Mielummin julkaisisin videoni täällä ja ilmoittaisin siitä vaikka Blogitelevisioon.

Blogitelevisio voi tulevaisuudessa olla kehittymässä nykyistä vilkkaammaksi, palvelun aloittanut Medis kertoo saanensa Blogitelevision konseptisuunnitteluun apurahan Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskukselta. Enpä muuten aiemmin muistakaan kuulleeni kansalaisjournalismin suuremmin saaneen rahoitusta tai apurahoja.