Hui, Google Reader muuttui

Googlen Syötteenlukija muuttui kesken illan toisennäköiseksi, Jaikun Expore-sivusta päätellen muillakin Readerin pyöristetyt kulmat ovat suoristuneet neliskulmaisemmiksi. Ja kerrotaanpa muutoksesta jo virallisessa blogissakin.

Ulkoasun muutoksen ohella Readeriin on lisätty ominaisuus, jolla voi piilottaa lukemattomien otsikoiden määrän (löytyy vasemmanpuoleisesta sivupalkista, pienen alasosoittavan kolmion takaa). Enää ei siis tarvitse tuskailla miten lukemattomien otsikoiden määrä on jumiutunut pysyvästi yli tuhanteen, vaan tämän informaation saa kätevästi piilotettua. Google mainostaa Readerin myös nopeutuneen, mutten kyllä mitään eroa huomannut.

Tämän bloginkin ulkoasu on taas muuttunut, joskin täydellinen teema on edelleen etsinnässä, monen muun asian (sisältö yms.) tavoin.

Juha Kulmanen kirjoittaa YLE Radio 1:n puheenvuorossa sopivasti Planeetta Googlesta, lainaillen hakukonejätin kymmenvuotiaasta taipaleesta kirjoitettua kirjaa (Randall Strossin Planet Google). Googlen rahoista yli 90 prosenttia tulee edelleen hakutulosten yhteyteen myytävistä mainoksista. Esimerkiksi Syötteenlukija on siis vain kiva lisäpalvelu, joka mainostuotoilla voidaan aikaansaada. Hakukoneen perimmäisen suosion syyksi Stross Kulmasen mukaan esittää haun tasavertaisuutta: hakukone on kiinnostunut vain haettavasta sanasta, ei hakijan iästä, sukupuolesta, kotipaikasta tai muistakaan henkilökohtaisista ominaisuuksista. Jokainen haun käyttäjä, niin pääministeri kuin bloggaajakin, on yhdenvertainen tiedon ja hakutulosten edessä, ainakin periaatteessa.

Stross näkee vastakkainasettelun Googlen ja Microsoftin välillä: toisen ideologia on olla avoin, toisen sulkeutunut koska siten on helpompi rahastaa. Tämä ajatus ei liene kenellekään kovin uutta, mutta kiinnostavaa on Facebookin sijoittaminen samalle akselille, suljetulle osastolle yhdessä Microsoftin kanssa. Sijoitus on varmaan osuva, ostihan Microsoft syksyllä 2007 Facebookista 1,6 prosentin osuuden, saaden samalla mahdollisuuden mainostaa naamakirjassa yksinoikeudella (Arvopaperin uutinen).

Tisseissä on voimaa

Iltalehti kertoi viime viikolla naisten innostuneen esittelemään rintojaan Kaksplus-lehden keskustelupalstalla. “Naiset innostuivat paljastamaan rintansa keskustelupalstalla – katso linkki!” -otsikolla kulkenut uutinen oli pitkään Amppareiden luetuin otsikko. Iltalehti jatkoi tissiuutisointiaan vielä “Tissikohu: Miehet iskevät myös tiskiin” -otsikolla.

Tällä viikolla Kaksplus on TNS Metrix -mittauksen kovin nousija, sivuston kävijämäärä kasvoi viime viikolla 265,6 prosentilla. Tissit saattoivat ratkaista myös iltapäivälehtien välisen kävijämäärätaistelun: Iltalehti nousi pitkästä aikaa mittauksessa ykkössijalle, Ilta-Sanomien pudotessa toiseksi.

Lisäys: Aamulehtikin näyttää haluavan osansa tissikävijöistä, iltapäivällä julkaistu, “Tissiparaati räjäytti Kaksplussan verkkolehden kävijämäärät” -otsikoitu juttu on tietysti sekin noussut ykköseksi Amppareissa. Aamulehden mukaan Kaksplus on jo lukinnut tissiesittelykeskustelun lopullisesti, joten Kaksplussan kävijäpomppaus jäisi lyhytaikaiseksi.

Aamulehti luettelee myös tissiparaatin ohittaneen kävijämäärissä mm. Taloussanomien ja Oikotien saitit. Se tosin jää mainitsematta, että tissit kiinnostivat myös kolme kertaa suurempaa kävijämäärää kuin Aamulehden omat sivut.

Lisäys 2: Kun nyt tähän aihepiiriin on jo joka tapauksessa päästy tai päädytty, voikin jatkaa vielä mainitsemalla uusisuomi.fi:n uutisesta, jossa kerrotaan Suomen kenties tunnetuimman bloggaajan, Sadasta naisestaan tutun Teppo M:n solmineen blogistaan elokuvadiilin Markus Selinin kanssa. Teppo kertoo, ettei suostunut ehdotukseen videoida akteja salaa, mutta avasi erillisen, tunnetuksi tulleen bloginsa näistä raportoimiseen. Markus Selin kertoo samalla innoissaan, ettei tällaista leffaa ei ole Suomessa tehty koskaan ennen, ja että aihe on erittäin kuvallinen ja herkullinen.

Jonkun ehkä pitäisi kertoa Markus-sedälle sellainen pieni salaisuus, että Suomessa on kyllä tehty pornoelokuvia jo aikaisemminkin, ainakin jos isojen poikien kertomia juttuja uskotaan.

Joskin jos elokuva tosiaan mukailee blogin juonta, lienee sen pääjuonena esittää yhdessä elokuvassa sata panoa. Aika vauhtia saa pitää, parin tunnin elokuvassa päästään siis itse asiaan melkein joka minuutti. Selin saattaakin olla oikeassa sanoessaan, että tällaista Suomessa ei ole tehty vielä koskaan aikaisemmin.

Helmikuun poiminnat

Moni asia jäi taas helmikuun aikana “bloggaan tästä sitten joskus” -asteelle. Koska olen jo joutunut toteamaan, että tuo “joskus” tarkoittaa yleensä käytännössä samaa kuin “ei koskaan”, kokoan nyt (sunnuntai-iltana) edes joitain poimintoja menneeltä kuulta, vielä menneen kuun puolelle.

Poliisin nettisivujen sensurointilistoista nousi kuun lopulla näkyvä keskustelu, jossa poliisikin joutui myöntämään, että suodatuslistalla on sinne kuulumattomia sivuja. Sensuroinnin vastustajat aikovat osoittaa mieltään Helsingissä tiistaina 4.3.2008, kerrotaan sensuuri.info-sivulla. Saatan käydä seuraamassa mielenosoitusta, ja samalla testata suoraa blogiraportointia paikan päältä.

Iltapäivälehdistö onnistui taas ärsyttämään. Keltaisen lehdistön mielestä kansa raivostui homo-Marskista, vaikka ainakaan minä en raivostunut, eikä raivostunut Saara, eivätkä Saaran kommentoijatkaan. Emmekö me ole kansaa?

Kummasti se iltapäivälehtien nostattama kansan raivostuminenkin tuntuu laantuneen, kun kansalle selvisi kohun kumpuavan fantasia-satuelokuvasta, joiden suhde todellisuuteen on tunnetusti melko löyhä. Homo-Marskin kanssa kohulööpeissä kilpaili Harri Olli, onhan se nyt kohun arvoinen asia jos nuori mies juo punaviiniä, kiroilee, hyppää mäestä ja harrastaa kenties vielä seksiäkin. Hyvänen aika sentään, mihin tämä maailma onkaan menossa?

Mutta ainakin Olli lienee viisastunut median suhteen: jatkossa ei kannata sanoa mitään mihinkään. Hieman helpommalla varmaan selviää, jos vetäisee kuulokkeet päähänsä ja jättää tyynesti toimittajalaumat omaan arvoonsa. Mutta tietysti siitäkin nousee kohu mäkihyppääjän ylimielisyydestä. Saman mediaopetuksen saivat nähtävästi myös Filmihullu-lehden toimittajat, joita haastateltiin Nyt-liitteeseen. Filmihullulaisten mielestä Nyt-liitteen toimittaja oli poiminut juttuunsa aivan vääriä kohtia ja saattanut heidät naurunalaiseksi.

Muita blogihavaintoja. Oi ihana turhamaisuus: Minne menet, suomalainen muotilehti? Muotibloggaaja pohtii Trendin tilauksesta luopumista ja muotiblogien vaikutusta lehtien lukemiseen. Isommat kotimaiset mediatkin ovat löytäneet muotiblogit ja vertaavat bloggaajia ruotsin muotibloggaajakuuluisuuteen Ebba von Sydowiin, joka kuitenkin on kotimaisten bloggaajien mielestä jo aivan out. Aiheesta myös Innovaatioiden kaupallistaminen -blogissa: Muotibloggaajat vetävät lukijoita.

Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille: Hampaaton vahtikoira. Bloggaaja kanteli Iltalehden uutisoinnista Julkisen sanan neuvostolle. Riensikö neuvosto ojentamaan Iltalehteä nähtyään, miten lehti vääristeli Tanja Saarelan (nyk. Karpelan) sanomisia? Ei. JSN ei puuttunut asiaan, koska kantelija ei ollut jutussa asianosainen.

Kokeilen tässä merkinnässä molempien reunojen tasaamisesta luopumista, koska huomasin sen näyttävän RSS-lukijassa aika omituiselta. Tasaaminen vaati myös ylimääräistä koodien naputtelua, eikä ole ehkä luettavuuden kannalta paras ratkaisu. Mahdollisia vastalauseitakin tietysti kuunnellaan.

Mitä?

Timo-Pekka Heima kirjoittaa blogeista, mediasta, netistä ja niiden vierestä.