Talvipäivä Lahdessa.

Hyvää alkanutta vuotta! Tänä vuonna aion keskittyä bloggaamiseen viime vuotta (tässä blogissa vaivaiset 6 merkintää) tarmokkaammin. Nolottaa, kun mainostaa itseään bloggaajaksi ja opiskelee toimittajaksi, eikä saa aikaan tuon enempää blogimerkintöjä. Ja näin jälkeenpäin on harmi, että monet viime vuoden kiinnostavat asiat ovat jääneet käsittelemättä, tai jääneet vain delicious-linkeiksi.

Alkaneelle vuodelle asetankin tavoitteeksi kirjoittaa blogimerkinnän viikossa. Tuollaiseen melko verkkaiseen tahtiin luulisi pystyvänsä. Samaan tahtiin pyrin Ikkunapaikalla-blogissa. Uskon ja toivon, että tämän tavoitteen lausuminen näin julkisesti edistää siihen pääsyä häpeämisen uhalla. Ainakin kun ajattelen itseni työhaastattelussa sopertamassa, että vähän laiskasti olen blogia kirjoittanut, enkä päässyt edes siihen merkintä viikossa -tahtiin johon vuoden alussa lupasin pyrkiä.

Toisaalta tähän tahdin kiristämiseen on sekin syy, etten nykyisin kirjoita kovin paljoa, jos Facebook-keskusteluja, sähköposteja tai opiskeluun liittyviä tehtäviä ei lasketa. Kirjoittamiseen pätee kuitenkin sama vanha totuus kuin moneen muuhunkin asiaan, eli tekemällä oppii.

Aion tänä vuonna myös kokeilla uusia keinoja ansaita rahaa netistä testaamalla affiliate-markkinointia tässä blogissa. Vakilukijoita en kuitenkaan aio häiritä tilaa sitä ja tätä -päivityksillä, vaan laitan kaupalliset tiedotteet blogin staattisiksi sivuiksi. Kun tietää, millainen tunku viestintäalalle on, ei ole mielestäni pahitteeksi jos pystyy hankkimaan sivutulonlähteitä, jotka eivät ole sidoksissa omaan menestykseen työmarkkinoilla.

Näiden kalojen tarkoitus on kertoa suomalaisesta luonnosta Rantasalmen Järviluontokeskuksen kävijöille. Kuva kesältä 2005.

Tiedotusopin opinnoissani alkoi tänään tekstihuollon kurssi, jossa nimensä mukaisesti yritetään kehittyä paremmiksi kirjoittajiksi, huolletaan tekstejä ja niin edelleen. Kurssin alkukeskusteluissa tajusin, miksi toimittajien kirjoittamat toimitusten blogit ovat usein aika tylsiä, vaikkei keskustelussa blogeista puhuttukaan.

En halua osoitella esimerkkejä, mutta useamman paperilehden nettisivuilta löytyy blogi, jossa toimitus tai yksittäinen toimittaja kirjoittaa milloin mistäkin, hassuista sattumuksista tai toimituksen arjesta. En taida itse tilata yhtäkään tällaista blogia, vaikka muuten media-alan blogeja seuraankin. Usein ne eivät ole olleet kovinkaan kiinnostavia, vaikka kirjoittajina on pitkän linjan ammattitoimittajia, jotka muuten ovat hyviä kirjoittajia.

Kurssin keskustelussa mainittiin, että toimittaja on tekstintuottamisen ammattilainen, joka kirjoittaa tiettyyn tarpeeseen.Verkossa kirjoittamisen tarkoitus on toisinaan hämärän peitossa, minkä vuoksi lopputulos ei ole hyvä. Hyväkin kirjoittaja tarvitsee ohjausta siihen, kenelle kirjoitetaan, mistä, miten ja miksi.

Painettujen lehtien konsepti ja tarkoitus on vuosikymmenten aikana ehtinyt muovautua, ja kirjoittajalle on selvää, miksi ja mistä lehteen kirjoitetaan. Jos toimitus käynnistää blogin ajatuksella “kaikilla muillakin on blogi, kirjoitetaan mekin jotain tuonne meidän nettisivuille jonkinlaista blogia”, ei ennuste ole kovin hyvä. Pitäisi miettiä tarkemmin kenelle kirjoitetaan, mistä ja miksi. Aika harvoin paperilehden konseptinakaan on “joku kirjoittaa sinne joskus jostain kivasta ja kiinnostavasta”.

Tässä on hassu ristiriita harrastusmielessä bloggaavien ja blogia pitävän ammattikirjoittajan välillä. Huvikseen bloggaava tietää aiheestaan, tietää mitä ja miksi kirjoittaa (ainakin yleensä), ja yleisökin on usein tiedossa. Tekstin tekninen miellyttävyys taas vaihtelee runsaammin. Ammattikirjoittaja tietää tekstin tuottamisesta paljon ja kirjoittaa tarvittaessa nopeasti pätevää tekstiä, mutta jos aihe, yleisö ja kirjoittamisen tarkoitus ovat hukassa, ei lopputulos välttämättäole hyvä. Joskin poikkeuksia tietysti löytyy molempiin suuntiin.