Pitkitettyä onnettomuusuutisointia
Suurista onnettomuuksista uutisoidessa tullaan jossain vaiheessa yleensä tilanteeseen, jossa itse onnettomuustilanne on ohi, eikä varsinaista uutisoitavaa siitä enää juurikaan ole. Nettiuutisoinnissa tämän kohdan havaitseminen näyttää olevan toisinaan kovin hankalaa. Mutta jotenkin luulen, että siinä vaiheessa kun aletaan raportoida Kangasalan kirkossa pidettyä muistotilaisuutta ja omaisten asemoitumista suhteessa kirkon istumapaikkajärjestykseen, kannattaisi ehkä jo katsoa päivän uutislistalta jotain muuta kirjoitettavaa. Tai kun mennään samaiseen kirkkoon zoomailemaan kameralla surevia omaisia ja uutiskuvassa sumennellaan näiden kasvoja, kun ei todennäköisesti hienotunteisuuden nimissä haluttu vaivata ihmisiä kysymällä, haluavatko nämä naamansa iltapäivälehteen.
Uutiskilpailu näyttää olevan kovaa muutenkin, STT raportoi Kalevan sivuilla otsikolla “Suru laskeutui Malagaan”, miten kymmenet suomalaiset toimittajat ja kuvaajat juoksivat Malagan lentokentällä portilta toiselle päästäkseen näkemään surevia omaisia, joita jostain syystä ei huvittanut toimittajien kanssa keskustella. Iltalehtikin raportoi oikein kuvan kera, miten ihmiset siirtyivät lentokoneesta terminaalin kautta linja-autoon. Luulisi, että toimittajien kannattaisi jo tulla pois sieltä Malagasta, jos ei muuta uutisoitavaa ole kuin toimittajien juokseminen lentoaseman porteilla ja matkustajien siirtyminen lentokoneesta bussiin. Jos välttämättä on päästävä raportoimaan matkustajien kävelemisestä lentoasemalla, voisi sen tehdä Helsinki-Vantaallakin. Siellähän voisi samalla vaikka haastatella jotakuta, jonka kaveri on joskus käynyt lomalla Malagassa.
Matti Vanhasen tekstiviestit ongelma perinteisille medioille
Tuskin on Hymyn, Helsingin Sanomien, Iltalehden, Ilta-Sanomien ja Seiskan toimituksissa ehditty toipua Ilkka Kanervan tekstiviestiskandaalin aiheuttamasta laatujournalismin tekemisen yliannoksesta, kun eteen kannetaan jo toista tekstiviestiskandaalia. Ruotsissa ilmestyvä Suur-Tukholma -lehti ilmoitti jo menneellä viikolla julkaisevansa Matti Vanhasen Susan Kuroselle (nyk. Ruusunen) lähettämiä tekstiviestejä. Iltapäivälehtien toimittajat jo innolla odottelivat pääsevänsä kirjoittamaan “Seksi-Kohu Juuri Nyt! Pääministerin Seksi Viestit Nyt Meillä!” -otsikoita.
Mutta voi voi sentään, Vanhasen tekstiviestit onkin poimittu Ruususen ja Vanhasen oikeudenkäyntiaineistosta, joka on julistettu Suomessa salaiseksi. Pääministerin tekstiviestejä ei myöskään voitane katsoa yhteiskunnallisesti merkittäviksi, saahan sitä vapaa mies vapaa-ajallaan viestitellä mitä huvittaa. Eikä Vanhanen ole viestien sisällöstä tiettävästi sanonut mitään missään yhteydessä, toisin kuin Kanerva teki. Niinpä perinteiset mediat eivät ilmeisesti voi julkistaa viestejä ilman oikeudellisia seuraamuksia. Iltapäivälehdet ovat joutuneet tyytymään vain viestien sisällön kertomiseen varovasti, ja erityisesti on varottu linkittämästä millekään Vanhasen tekstiviestejä julkaiseelle sivulle, vaikka niin Iltalehden kuin Ilta-Sanomienkin tavaksi on tullut kirjoittaa yhä enemmän “Julkkis näytti tissit - katso kuva!” -tyyppisiä juttuja, joissa vain linkitetään jossain toisessa mediassa julkaistuun kuvaan. Ja tämähän onkin varsin kätevää, koska iltapäivälehtien ei tarvitse maksaa kuvasta mitään. Mutta Vanhasen tapauksessa ainakin Iltalehti kieltää Vanhasen viesteihin linkittämisen myös keskustelupalstallaan.
Niinpä Matin seksiviestien levittäminen on Suomessa jäänyt tyystin kansalaisten ylläpitämien kanavien ja medioiden vastuulle. Moni irc-käyttäjä on todennäköisesti ehtinyt lukea viestit jo varhain aamulla, ja perinteisempien keskustelupalstojen lukijatkin jo aamupäivän aikana. Esimerkiksi Plaza.fi:n Muropaketti-keskustelussa on julkaistu linkki Matin viesteihin, kuten myös laaduttomista keskusteluistaan tunnetussa Suomi24.fi:ssä.
Sen lisäksi että perinteisten medioiden on tyydyttävä uutisissaan nettikeskustelujen jälkipuintiin ja viestien varovaiseen referointiin, saavat ne silti niskaansa tekstiviestiuutisiin kyllästyneiden lukijoiden ärtymyksen. Monissa keskusteluissa on jo kihisty kiukusta, kun turhanpäiväisistä tekstiviestiuutisista ei päästä millään eroon.
Erottiko media Ilkka Kanervan?
Ikestä on tänään kirjoitettu jo rivi jos toinenkin, mutta täytyyhän sitä vielä itsekin päästä ministerin eroa kommentoimaan. Usein tapanani on ollut silittää valtamedioita vastakarvaan, mutta Kanervan tapauksessa en katso sitä tarpeelliseksi. Media teki työtään, ehkä turhan hyökkäävästi ja liiallisten kohu-alkuisten otsikkojen kera, mutta muuta valittamista ei itselläni ole.
Useamman kohua kommentoineen mielestä media aiheutti Kanervan eron. Itse en tätä mielipidettä jaa, Kanerva itse sai kohun aikaiseksi kiertelemällä totuuden rajoille saakka viestiensä sisällöstä puhumista. Median ajojahdista voidaan kyllä puhua, mutta ajojahti vaatii sen toisenkin osapuolen. Ike olisi voinut jarruttaa kohua monta kertaa, muttei jostain syystä tätä kunnolla yrittänyt. Esimerkiksi Kanerva olisi voinut tehdä Hymyn paljastuksen tyhjäksi kertomalla itse jo muutama viikko sitten, että mitäs tulikaan viestiteltyä. Silloin viestien pitäminen lööpeissä päiväkausien ajan olisi muuttunut huomattavasti hankalammaksi. Jos ministeri olisi samalla osoittanut uskottavasti katumustaan ja puolue läksyttänyt tätä sopivasti, ei ero olisi ollut mikään välttämättömyys. Vaikka alapääviestien lähettäminen on ministerille noloa, olisi se luultavasti voitu vielä katsoa yksityisasiaksi. Sitä kuitenkaan ei enää voida, jos ministeri kiertelee ja valehtelee kaikelle kansalle viestittelyistään, koskivatpa viestit sitten mitä asiaa tahansa.
Kohua seuranneena ihmetytti, miksei Kokoomus tullut näkyvästi ministerinsä tueksi. Ja näin viikonlopun jälkeen tuntuu, että puolueessakin taidettiin odottaa viestien julkaisemista, jotta asiasta saataisiin muodostettua mielipide. Jos taas puolueen täytyy odotella jonkun juorulehden ilmestymistä saadakseen tietää, mitä yksi puolueen tärkeimmistä henkilöistä on oikeasti viestitellyt, on jo silloin käsillä tekstiviestejä paljon pahempi ongelma. Tässä vaiheessa median ajojahtikin muuttuu melko yhdentekeväksi. Tuskin millään puolueella voi olla ministeriä, jonka tekemisten todellinen laita saadaan puolueessakin tietää vasta juorulehden ilmestyttyä lehtitelineisiin. Nyt totuus valkeni Kataiselle ilmeisesti vasta edellisenä iltana, eikä mitään enää ollut tehtävissä.
Hauskin Kanerva-kohusta aikaansaatu otsikko löytyy muuten Markkinointi&Mainonnasta: Ike kaatui kikkeliinsä.
Iltapäivälehtiä pannaan menemään halvalla
Molempia iltapäivälehtiä kaupattiin taas tänään alehintaan. Hassu sattuma muuten, että kilpailijat ovat osanneet hinnoitella tuotteensa samanhintaiseksi samana päivänä.
Useammassa blogissa ja keskustelussa on arveltu alehinnoittelun johtuvan menekin huononemisesta: iltapäivälehdet eivät tahdo enää käydä kaupaksi, kun jutut luetaan netistä. Levikintarkastuksen lukijatilastot tukevat väitettä, Ilta-Sanomien paperilehteä luki vuonna 2006 päivittäin 905 000 lukijaa, vuonna 2007 päivittäisiä lukijoita oli enää 767 000. Lehden lukijoista noin 15 % lähti vuoden kuluessa menemään. Jos lukijat kaikkoavat jatkossa yhtä ripeästi, painuu Ilta-Sanomien lukijamäärä jo alle kymmenessä vuodessa nollan alapuolelle. Tämän kehityksen keskellä varmaan kannattaakin panostaa nettisivuihin kohtuullisen reippaasti.
Iltalehti sen sijaan sinnittelee vielä vuosikymmeniä markettien lehtitelineissä. Vuonna 2006 Iltalehti keräsi 694 000 päivittäistä lukijaa, kun vuonna 2007 lukijoita oli edelleen 675 000 päivässä. Pintaliitooblogissa vaihtoehtoinen näkemys kuvaan iltapäivälehtien lööpeistä.
Muita asioita: Sun äitis jakoi vasta suuren Sun äitis Kansalaisjournalisti -pokaalin, myös tälle blogille mistä olen tietysti kovin kiitollinen.
HS:n aloittama keskustelu blogien viihteellisyydestä ja määrästä jatkui Uutispöytälaatikossa, missä Esa Mäkinen puolustaa juttuaan. Yksimielisyyttä suomalaisten blogien määrästä ei kommenteissakaan saavutettu, enkä minäkään niitä aio iltapuhteekseni käydä niitä laskemaan. Jonkinlaista tuntumaa määrään voi kuitenkin saada Vuodatuksesta: sivulla on 44 000 rekisteröitynyttä käyttäjää. Tietääkseni ainoa tarkoitus rekisteröitymisellä Vuodatukseen on blogin kirjoittaminen. Kaikki eivät varmastikaan ole omaa blogiaan avanneet, mutta jos edes puoletkin on, se tarkoittaa jo 22 000 blogia. Blogilistalle Vuodatuksesta on ilmoitettu vain 4274 blogia.
Ilta-Sanomien toimittaja suututti Ruotsin kuninkaan!
Ilta-Sanomat onnistui suututtamaan Suomessa vierailleen Ruotsin kuninkaan, kertoo lehti verkkosivuillaan. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa vieraili pikaisesti Suomessa tutustumassa partiolaisten toimintaan, itsekin kun innokas partion harrastaja eri lähteiden mukaan on.
Ilta-Sanomien toimittajalle vierailun tarkoitus ei kuitenkaan ollut selvinnyt, ja toimittaja yritti virittää Kaarle Kustaan kanssa keskustelua Ilkka Kanervan tekstiviestiskandaalista. Kaarle Kustaa luonnollisesti torppasi kysymyksen heti alkuunsa, ja siitäkös Ilta-Sanomien toimituksessa vimmastuttiin raapimaan kohulööppiä kasaan: Kaarle Kustaa Helsingissä - suuttui lehdistötilaisuudessa! Seuraavaksi Ilta-Sanomien toimittaja ajaa rekan keskelle Kehä ykköstä ja uutisoi seuraavaksi valtavasta kohu-liikennekaaoksesta kehätiellä? Ainakin syy-seuraussuhteiltaan näyttäisi istuvan hyvin Ilta-Sanomain linjaan.
Kotimaan julkkikset osannevat suhtautua iltapäivälehtiin ymmärtäväisesti, mutta osaako Ruotsin kuningas? Vai pitäneekö suomalaisia toimittajina nyt kaikesta pihalla olevina taukkeina? Kovin tahditonta toimintaa iltapäivälehdeltä. Soo-soo, sanoo viima-blogin toimitus.
Voi viihde
Hesari halusi ilmeisesti testata blogijutullaan, onnistuuko se vielä aiheuttamaan myrskyn vesilasissa, vaikka paperilehden lukijamääräkin tippui alle miljoonan. Onnistui, hyvin vieläpä. Kari Haakana linkittää jo suurimpaan osaan asiaa käsitelleistä blogimerkinnöistä.
Minusta Hesarin jutussa ei ole mitään kauheaa: tottahan se on, että suurin osa blogeista voidaan luokitella viihteeksi, varmaan tämäkin. Ihan samoinhan sanomalehdissäkin viihteelliset asiat saavat runsaasti palstatilaa (sarjakuvat, urheilu, mainokset, hassut uutiset, tekstiviestit, Paris Hilton jne.) ja ovat usein myös varsin luettuja aiheita. Hesarin tarve kertoa vienosti lukijoilleen, miten blogit ovat pelkkää hömppää tuo mieleen vähän sellaisen sääliä kaipaavan koiranpennun katseen: Tilatkaa nyt tätä meidän tekemää paperiläpyskää että pysytte kärryillä tärkeistä maailman asioista. Kuten Ilkka Kanervan tekstiviestikohusta, luksushäistä Lapissa ja toimittajan huomiosta Sturenkadulle pysähtyneestä autojonosta.
Tosin onnistuu Hesari hieman ärsyttämään tehdessään yleistystä blogeista mininaalisen kokoisella otannalla. Hesarissa on vaivauduttu vertailemaan 50 Blogilistan suosituinta blogia, eikä muiden olemassaoloa tunnuta huomaavan mitenkään. Blogien määräkin on arvioitu laiskasti vain Blogilistan perusteella yli 14 000 kappaleeksi, vaikka suurta osaa blogeista ei itse listalta edes löydy. Blogien kävijätilastointikin on lehden mukaan alkeellista. Ilmeisesti hyvin toimiva asia muuttuu silloin alkeelliseksi, kun Hesarin toimittajalla ei ole pääsyä siihen. Melko suuri määrä bloggaajia käyttää kävijätilastointiin Google Analyticsia, joka antaa kävijämääristä varsin tarkkoja lukemia. Tätä “alkeellista” tilastointisysteemiä käyttävät muuten myös mm. Digitoday, Iltalehti ja Taloussanomat. Alkeellista ja laiskaa on kävijämäärien arvioiminen vain Blogilistalla mainituista lukemista, eihän niissä näy kuin Blogilistaa käyttävät kävijät. Tällainen köykäinen jutuntekotapa sopisi paremmin johonkin ilmaisjakeluun.
Joku voisi aiheellisesti tässä kohtaa kysyä, että kalahtiko HS:n arvio kansalaisjournalismin puutteesta kuitenkin omaan nilkkaan, kun mainitsen blogin infosivulla pyrkiväni toisinaan harrastamaan kansalaisjournalismia. Ei kalahtanut. Elämän realiteetit on myönnettävä: en minä ainakaan jaksa töistä tultuani aloittaa enää toista, palkatonta työpäivää kirjoittamalla edes vähänkään journalismia muistuttavaa blogimerkintää yleensä yhtään mistään. Ja ymmärrän oikein hyvin, ettei varmaan jaksa kovin moni muukaan ellei aihe ole henkilökohtaisesti koskettava. Jos taas kirjoittaa jostain itselleen tärkeästä aiheesta, on kirjoittamisella yleensä jokin muu päämäärä kuin puolueettoman tiedon tuottaminen. Esimerkiksi tästä käy äskettäinen nettisensuuriasia: yksittäiset bloggaajat ja nettikeskustelijat kyllä nostivat tietoisuuteen pääosan ongelmasta, mutta taustalla oli kuitenkin yleensä henkilökohtainen halu kampanjoida sananvapauden puolesta. Tämäkin on ihan hyvä asia, mutta ei se kuitenkaan ole puolueetonta kansalaisjournalismia, vaan paremminkin kampanja- tai mielipidekirjoittamista.
Tuskin kansalaisjournalismia kaipaavien kannattaa kuitenkaan vaipua epätoivoon: blogeja tulee jatkuvasti lisää ja ne valtaavat hiljalleen uusia aihepiirejä. Muotiblogien kasvu on tästä mainio esimerkki, voihan sama ilmiö toistua jollain toisellakin aihepiirillä. Ehkä meillä vuoden kuluttua on uusi, aktiivinen bloggaajayhteisö, jossa ruoditaan vaikka politiikkaa tai jotain muuta vakavampaa aihetta.
Helmikuun poiminnat
Moni asia jäi taas helmikuun aikana “bloggaan tästä sitten joskus” -asteelle. Koska olen jo joutunut toteamaan, että tuo “joskus” tarkoittaa yleensä käytännössä samaa kuin “ei koskaan”, kokoan nyt (sunnuntai-iltana) edes joitain poimintoja menneeltä kuulta, vielä menneen kuun puolelle.
Poliisin nettisivujen sensurointilistoista nousi kuun lopulla näkyvä keskustelu, jossa poliisikin joutui myöntämään, että suodatuslistalla on sinne kuulumattomia sivuja. Sensuroinnin vastustajat aikovat osoittaa mieltään Helsingissä tiistaina 4.3.2008, kerrotaan sensuuri.info-sivulla. Saatan käydä seuraamassa mielenosoitusta, ja samalla testata suoraa blogiraportointia paikan päältä.
Iltapäivälehdistö onnistui taas ärsyttämään. Keltaisen lehdistön mielestä kansa raivostui homo-Marskista, vaikka ainakaan minä en raivostunut, eikä raivostunut Saara, eivätkä Saaran kommentoijatkaan. Emmekö me ole kansaa? Kummasti se iltapäivälehtien nostattama kansan raivostuminenkin tuntuu laantuneen, kun kansalle selvisi kohun kumpuavan fantasia-satuelokuvasta, joiden suhde todellisuuteen on tunnetusti melko löyhä. Homo-Marskin kanssa kohulööpeissä kilpaili Harri Olli, onhan se nyt kohun arvoinen asia jos nuori mies juo punaviiniä, kiroilee, hyppää mäestä ja harrastaa kenties vielä seksiäkin. Hyvänen aika sentään, mihin tämä maailma onkaan menossa?
Mutta ainakin Olli lienee viisastunut median suhteen: jatkossa ei kannata sanoa mitään mihinkään. Hieman helpommalla varmaan selviää, jos vetäisee kuulokkeet päähänsä ja jättää tyynesti toimittajalaumat omaan arvoonsa. Mutta tietysti siitäkin nousee kohu mäkihyppääjän ylimielisyydestä. Saman mediaopetuksen saivat nähtävästi myös Filmihullu-lehden toimittajat, joita haastateltiin Nyt-liitteeseen. Filmihullulaisten mielestä Nyt-liitteen toimittaja oli poiminut juttuunsa aivan vääriä kohtia ja saattanut heidät naurunalaiseksi.
Muita blogihavaintoja. Oi ihana turhamaisuus: Minne menet, suomalainen muotilehti? Muotibloggaaja pohtii Trendin tilauksesta luopumista ja muotiblogien vaikutusta lehtien lukemiseen. Isommat kotimaiset mediatkin ovat löytäneet muotiblogit ja vertaavat bloggaajia ruotsin muotibloggaajakuuluisuuteen Ebba von Sydowiin, joka kuitenkin on kotimaisten bloggaajien mielestä jo aivan out. Aiheesta myös Innovaatioiden kaupallistaminen -blogissa: Muotibloggaajat vetävät lukijoita.
Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille: Hampaaton vahtikoira. Bloggaaja kanteli Iltalehden uutisoinnista Julkisen sanan neuvostolle. Riensikö neuvosto ojentamaan Iltalehteä nähtyään, miten lehti vääristeli Tanja Saarelan (nyk. Karpelan) sanomisia? Ei. JSN ei puuttunut asiaan, koska kantelija ei ollut jutussa asianosainen.
Alkukuun suuri uutinen oli Microsoftin ostotarjous Yahoosta. Seurasin tätä kiinnostuneena, ja hieman huolestuneena myös: haluanko luovuttaa Microsoftin palvelimille 1460 digikuvaani (Flickr) ja yli 600 linkkiäni (Yahoo omistaa myös Del.icio.us:in)? Kuvien pysyväisarkistointiin tarkoitettu palvelu firmalle, joka vielä muutama vuosi sitten poisti esimerkiksi Hotmailista aivan kaikki sähköpostit, jos sinne ei muutamaan viikkoon kirjautunut? Ei ei ei, ei hyvä. Flickrin perinteisesti ärhäkkäät käyttäjät aloittivatkin heti vastarinnan ja käskivät Microsoftia pitämään näppinsä kaukana Flickristä. Yahoo torjuikin kaupan toistaiseksi, joskin se johtui kuulemma tarjouksen alhaisesta hinnasta eikä Flickr-käyttäjien kiukustumisesta.
Yahoon ja Microsoftin kauppa yhdisti kummallisesti asioita toisiinsa. Kun itse mietin digikuvieni kohtaloa tulevaisuudessa, amerikkalaiset sijoittajat pohtivat samaan aikaan omistustensa arvoja. Yli 70 miljardin dollarin sijoituksia hoitava Jane Snorek kommentoi Bloombergille pitävänsä Microsoftin Yahoo-ostosta typeränä ja sanoi, että hän ei ole tyytyväinen. Jättisijoittaja ilmaisi tyytymättömytensä laittamalla Microsoftin osakkeita myyntiin reippaammalla kädellä, jolloin kurssi lähti useamman prosentin laskuun. Samalla junakuvieni päätyminen Bill Gatesin palvelimille muuttui hivenen epätodennäköisemmäksi. Kiitos vain teille sijoittajille, vaikka tämä ei ehkä toimintanne perimmäinen motiivi ollutkaan.
Kokeilen tässä merkinnässä molempien reunojen tasaamisesta luopumista, koska huomasin sen näyttävän RSS-lukijassa aika omituiselta. Tasaaminen vaati myös ylimääräistä koodien naputtelua, eikä ole ehkä luettavuuden kannalta paras ratkaisu. Mahdollisia vastalauseitakin tietysti kuunnellaan.
Ilkka ja Pohjalainen ilmaisiksi netissä
Pohjanmaan maakuntalehdet Ilkka ja Pohjalainenkin ovat ilmeisesti joutuneet huomaamaan, etteivät maksulliset verkkouutiset ole kovin hyvä bisnes. Molemmat lehdet ovat muuttaneet verkkopalvelunsa maksuttomiksi helmikuun alusta alkaen. Aiemminkin melko iso osa uutisista oli maksuttomia, mutta maakuntien juttuja lukemaan päästäkseen olisi pitänyt maksaa 5-10 euroa kuussa. Nyt kaikki online-sisältö on ilmaista, helmikuun ajan myös näköislehti ja arkisto ovat tutustumiskäytössä maksutta. Muutos maksuttomuuteen näyttää nostaneen kävijämäärää molemmissa lehdissä pari-kolmekymmentä prosenttia.
Myös ainakin Kaleva ja Keskisuomalainen ovat kuluneen, reilun vuoden aikana päätyneet samaan ratkaisuun. Kaleva laskutti muistaakseni vuoden 2006 loppuun saakka osasta uutisiaan kolmen euron kuukausimaksua, mutta muutti sittemmin kaiken maksuttomaksi, näköislehteä lukuunottamatta.
Erityisesti Pohjalaisen kannattaakin keskittyä tarmokkaasti verkkokävijöiden haalimiseen. Viimeisen viiden vuoden aikana lehden levikki on vähentynyt lähes tuhannella tilauksella vuosittain, päätyen viime vuonna 28 540 kappaleen levikkiin. Jos nykyinen laskuvauhti jatkuu, painuu paperi-Pohjalaisen tilaajamäärä alle 30 vuoden kuluessa nollan alapuolelle. Tilastotiedot Levikintarkatukselta.
Tiedot suomalaisten Google-käytöstä heittävät pahasti
Kuluneella viikolla uutisoitiin Google-markkinointitoimisto Total Managementin selvityksestä, jonka mukaan viime syyskuussa 2,1 miljoonaa suomalaista teki hakuja Googlella. Selvityksen mukaan 98 prosenttia kaikista suomalaisista internetin käyttäjistä olisi käyttänyt Googlea viime syyskuussa. Aiheesta uutisoivat ainakin Tietoviikko ja Taloussanomat. Markkinointitoimiston johtaja Risto Poutiainen väitti saaneensa luvut Googlelta itseltään, minkä hakukoneyhtiö kuitenkin kiisti. Taloussanomat kertoikin, että Poutiaisen luvut näyttävät perustuvan Google Europen markkinointiosaston comScore MediaMetrix -tutkimukseen. TNS Gallupista lukuja arvioitiin liian alhaisiksi, ja todellisen lukeman olevan vähintään kaksinkertainen.
Tulikohan Total Managementissa tai kummankaan aiheesta uutisen julkaisseen lehden toimituksessa ajateltua kriittisesti näitä julkaistuja lukemia? Total Managementin mukaan internetiä käyttäisi siis 2,1 miljoonaa suomalaista, vain noin 40 prosenttia koko kansasta. Tämän mukaanhan Suomi olisi pahemman luokan tietotekninen takapajula!
Sitä kuitenkaan emme ole, vaan Tilastokeskuksen mukaan internetiä käytti jo viime keväänä viikottain 75 prosenttia suomalaisista, eli verkon käyttäjiä on noin neljä miljoonaa. Tällöin Total Managementin tutkimuksessa jo arvio verkonkäyttäjien määrästä heittää melkein kahdella miljoonalla henkilöllä. Tietysti tutkimusta voidaan soveltaa ja arvioida, että näistä neljästä miljoonastakin Googlea käyttäisi 98 prosenttia. Mutta kovin suurta luottamusta ei ainakaan itsessäni herätä tutkimus, jossa verkonkäyttäjien määrä on arvioitu tai onnistuttu mittaamaan kahdella miljoonalla henkilöllä pieleen.
Selvää tietysti on, että Google on käytetyin nettisivu Suomessa. Verkkotietoyhtiö Alexan tilastoissa Google.fi on Suomen käytetyin sivusto, ja Google.com tulee sekin viidentenä. Total Management arvioi suomalaisten lataavan Googlesta 250 miljoonaa sivua kuukausittain. Arvioisin tämänkin lukeman menevän pahemman kerran metsään, todennäköisemmin 250 miljoonaa sivunlatausta syntyy noin viikossa. Alexan tilastojen mukaan Google.fi jää sivunlatausten määrässä Irc-gallerian taakse, joka TNSMetrixin mukaan kerää noin 330 miljoonaa sivunlatausta viikossa, lähes yhtä paljon kuin mitä 10 suosituinta sivua yhteensä keräävät TNS:n mukaan viikottain.
Google.com -osoite mukaan laskettuna Googlesta tehtänee Suomessa viikottain noin 300 miljoonaa sivunlatausta. Todettakoon kuitenkin, että myös tämä on erittäin karkea arvio, joka voi heittää useilla kymmenillä miljoonilla. Vertailun vuoksi: esimerkiksi Iltalehdestä sivunlatauksia tehtiin viikolla 4 noin 42 miljoonaa, ja Helsingin Sanomien HS.fi-sivulta noin 13 miljoonaa. Huikeita verkkokasvulukujaan toisinaan mainostaneen Taloussanomien nettisivuja ladattiin samalla viikolla noin 2,6 miljoonaa kertaa. Verkkomediat eivät yleensä suuresti mainosta sivunlatausten määrää, vaan keskittyvät uniikeilla kävijöillä ilakointiin. Ymmärrettävästi, koska sivunlatauksissa ne jäävät erittäin kauas Irc-gallerian taakse.
Vielä viimeisimmäksi ja vähäisimmäksi todettakoon, että viiman tuottamista verkkosisällöistä (eri blogit + flickr-kuvat) tehtiin viime viikolla noin 3500 sivunlatausta.
viima.net-huomautus: merkinnän kommentit (3) löytyvät Blogsome-blogista.
Iltalehti ja ihmeellinen ironia
Tanja Saarela kirjoitti kuluneella viikolla blogissaan Luis Vuittonin saapumisesta Helsinkiin ihmetellen samalla, eivätkö kotimaiset merkkituotteita myyvät liikkeet riitä. Saarelaa mietityttää myös, mahtavatko Helsinkiin rantautuneet kerjäläiset olla todellakin sellaista suurkaupunkimaista kehitystä, jota Helsinki kaipaisi. Oikeastaan Tanja Saarelan voisi kuvitellakin olevan iloinen Luis Vuittonin saapumisesta Helsinkiin, mutta kirjoituksen sävy on selvästi ironinen.
Iltalehden toimittajalle tällaisen ironisen kirjoituksen ymmärtäminen näyttää olleen kovin vaikeaa. Iltalehti revittelee jutulla, jossa kauhistellaan miten Tanja Saarela ihastelee rahan näkymistä ja riemuitsee uudesta ökyliikkeestä. Lehden mielestä Saarela pitää kotimaisten laatumerkkien liikkeitä köyhien impivaaralaisputiikkeina, vaikka Saarela kirjoituksessaan paremminkin puolustaa näissä myytäviä, laadukkaita tuotteita. Iltalehden jutun jälkeen Saarela vielä täsmentää uudessa blogimerkinnässä aiemman kirjoituksensa olleen ironinen. Jostain kumman syystä Iltalehti ei ole nähnyt tarpeelliseksi uutisoida Saarelan uudempaa blogimerkintää millään tavalla.
Mietityttää, kuinkahan luotettavia Iltalehden monimutkaisemmista, yhteiskunnallisista aiheista kirjoittamat uutiset mahtavat olla, jos lehden toimittajat eivät edes tämän vertaa ymmärrä lukemaansa. Aiheesta enemmän Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille -blogissa.
Iltalehti on viime kuukausina tullut tunnetuksi myös useista uutisten kopioinneista muilta nettisivuilta ilman mainintaa uutisen lähteestä. Vuodenvaihteessa Iltalehti kertoi verkkosivuillaan Suomeen saapuvista venäläismatkailijoita jutulla, jonka oheen oli liitetty ryssät-nimeä ja nettiosoitetta käyttänyt kuva venäläisturisteista (eli ryssat.jpg).
Nähtävästi tällainen nettistrategia kannattaa, Iltalehti kun oli yli miljoonalla kävijällään viime viikolla suosituin TNSMetrix-mittauksessa mukana oleva sivusto. Ehkä Iltalehti haluaakin tarkoituksellisesti kohahduttaa tällaisilla älyttömyyksillä, saadaanhan näillä varmasti houkuteltua lisää kävijöitä esimerkiksi Iltalehden touhua ihmettelevistä blogeista.
Ikkunapaikalla- Junat myöhässä maanantainakin
- Lumipyrystä haittaa junaliikenteelle
- Luminen Helsinki
- Tietokonevika pysäytti junaliikenteen Etelä-Suomessa tunneiksi
- Joukkoliikenteestä muissa blogeissa
- Rautatie Helsingin Merisatamassa puretaan
- Rekkojen hidastelu voi haitata juhannuksen bussiliikennettä
- Raitiovaunuliikenteessä useita häiriöitä
- VR: Lomapassin suosio olikin laskussa, joten nostimme sen hintaa
- VR ja Lomapassi: Ahneuden maksimoimista
-