Listasin keskustelua ajatellen aktiivisesti päivitettyjä, viestintää ja mediaa käsitteleviä blogeja, joita olen itse seuraillut ja jotka voivat olla muillekin hyödyllisiä. Lista voi vielä täydentyä, ja lisääkin voi ehdottaa kommentilla tai Twitterissä.

Toimittajia ja toimitusalan seurantaa

- Merkintöjä mediasta, varsinkin journalismin vähemmän mairittelevien ilmiöiden ruodintaa

- Johanna Vehkoo, tulevaisuuden journalismin sanansaattaja.

- Mari Koo, juttuja varsinkin kuluttajanäkökulmasta.

- HS:n Next-blogi näyttää suuntaviivoja datajournalismiin ja muihin digitaalisen journalismin keksintöihin.

- Alma Median blogi, kirjoittajina vaihtelevasti toimittajia, päätoimittajia ja muita almalaisia.

- Avoin Yle, oma kuvaus: “Täällä yleläiset keskustelevat kanssanne ja vastaavat kysymyksiinne.”

Digitaalinen media, tulevaisuus

- Harto Pönkä avaa blogissaan sosiaalisen median käyttötapoja niin kouluja kuin työelämääkin ajatellen.

- Tuija Aalto ruotii Tuhat sanaa -blogissaan edelleen pätevästi ja asiantuntevasti niin journalismia kuin digitaalista mediaakin.

- Tietokirjailija Petteri Järvisen blogi Havaintoja digimaailmasta

- Vierityspalkki.fissä blogataan varsinkin verkkopalveluista, kehittämisestä ja toimivuudesta, hieman teknisempi näkökulma.

Viestintä ja markkinointi

- Anja Alasilta kirjoittaa terävästi viestinnän ohella myös yhteiskunnasta.

- Katleena Kortesuon Ei oo totta tarjoaa mallia siihen, kuinka blogata luontevasti.

- Vapa Media on varsin hyvä haistelemaan uusimpia tuulia nettimaailmasta. Oma kuvaus: “Vapa Media on Suomen ensimmäinen strategisen verkkoviestinnän suunnitteluun keskittynyt sisältötoimisto.”

- Viestintätoimisto Deskin blogi

- Procomin blogi Pilkun paikka

- Jari Juslénin Akatemia.fi katsoo verkkoa varsinkin kaupallista hyödyntämistä ajatellen.

- Inforin blogi. Oma kuvaus: “Kyseessä on asiantuntijablogi ja se tulee seuraamaan viestintäalan tutkimuksia, tekemään avauksia ja kommentoimaan viestinnän ja valmennuksen ilmiöitä.”

Hämeen Sanomat liittyi tammikuun lopussa niiden lehtien joukkoon, jotka yrittävät saada lukijansa maksamaan verkkouutisista. Osa hameensanomat.fi:n sisällöstä muuttui maksulliseksi tammikuun lopussa.

Nyt jo maksulliselle puolelle siirtyneessä uutisessa kerrottiin muutoksesta seuraavaa:

“Verkkosisältö on pilkottu kahtia: ilmaiseen ja maksulliseen. Ilmaisena säilyvät valtakunnan ja maailman uutiset, keskustelupalsta, blogit sekä tapahtumakalenteri Menokatu. Maksullisella puolella ovat tarjolla lehden omat paikalliset uutiset, näköislehti ja sähköinen verkkolehtiarkisto. Maksullinen verkkopalvelu Hämeen Sanomat Etu24 on tarkoitettu lisäpalveluksi painetun lehden kestotilaajille, mutta sen voi myös tilata erikseen.”

Paikalliset jääkiekkouutiset on kuitenkin jostain syystä jätetty ilmaispuolelle. Muutoksen seurauksena Amppareissa ei enää linkitetä Hämeen Sanomiin, vaan netin paikallisuutiset jäävät Ylen vastuulle.

Paperisen Hämeen Sanomien kestotilaajalle Etu24-verkkopalvelu maksaa 2 euroa kuussa. Pelkkä Etu24-tilaus ilman paperilehteä maksaa vuodeksi 126 euroa. Paperilehden kestotilaus 12 kuukauden laskutusjaksolla, ilman verkkopalvelua, maksaa 237 euroa vuodessa.

Olisin aika yllättynyt, jos Hämeen Sanomat nyt jostain syystä onnistuisi verkon maksullisuudessa muita paremmin. Toisaalta, eipä heillä paljoa hävittävääkään ole. Verkkolehden viikottainen kävijämäärä on pyörinyt 10 000 – 15 000 kävijän / selaimen paikkeilla, sivunlataukset 100 000 viikottaisen paikkeilla.

Kun STT:n uutiset, etusivu, blogit ja keskustelut keräävät kävijöitä vanhaan malliin, tuskin paikallisuutisten lähteminen aiheuttaa kovin suurta lovea kävijämäärään. Ja tässäpä se villakoiran ydin onkin: vaikka aiheuttaisi, ei se noilla kävijämäärillä paljoa haittaakaan. Ajatellaan että Hämeen Sanomat saa verkkosivuiltaan vaikkapa 5 – 10 euroa per 1000 sivunlatausta. Jos sivunlatausten määrä puolittuisi nykyisestä, vähentäisi se verkosta saatavia tuloja noin 250 – 500 euroa viikossa.

Tuollaisilla summilla taas ei mediatalon taloudessa taida olla paljoakaan merkitystä. Vuositasolla aiheutuisi noin 13 000 – 26 000 euron tulonmenetys. Tuon kuittaisi reilulla sadalla uudella kestotilauksella. Ja koska vähentymä ei varmasti ole noin paljoa, eivät tulotkaan vähene näin runsaasti. Ja todennäköisesti muutama (tai muutama kymmenen) tilaaja löytyy myös maksulliselle verkkopalvelulle, jolloin tuloja tulisi vuodessa ehkä muutama tonni lisää. (Myönnän, näissä luvuissa on aika karkeita yksinkertaistuksia.)

Pitemmälle katsottaessa paikallisuutisten maksullisuudessa on kuitenkin ainakin yksi ongelma: se rapauttaa hiljalleen suhdetta niihin lukijoihin, jotka eivät paperilehteä tilaa. Varsinkin nuoremmat lukijat hankkinevat uutisensa jatkossa kokonaan muualta, tai tyytyvät silmäilemään jutut vain verkkolehden etusivulta.

Lisäksi paikallisuutisten maksullisuus vähentää Hämeen Sanomien merkitystä netissä paikallisesti. Lehden uutiset Hämeenlinnasta ja naapurikunnista tulevat jatkossa entistä harvemmin vastaan silloin, kun ihmiset etsivät Googlella tietoa Hämeenlinnan paikallisista asioista.

Lopputulos: paikallisuutisten muuttaminen maksulliseksi ei vaikuta ainakaan nopeasti tai merkittävästi oikeastaan mihinkään. Alan ihmetellä, miksi vaivauduin kirjoittamaan tästä.

Hämeen Sanomien päätoimittaja Pauli Uusi-Kilponen kysyi muutoksen yhteydessä tiedotteessa, että miksi jaetaan tietoa ensin ilmaiseksi ja sitten jälkikäteen ihmetellään, miksei sama mene kaupaksi seuraavana päivänä maksullisessa lehdessä.

Aika monen verkkolehden tilanne on kuitenkin se, etteivät ihmiset vaivaudu lehden nettisivuille lukemaan uutisia, vaikka ne olisivat ilmaisia.

Lisäys illalla: Uudistuksesta näköjään käydään keskustelua lehden palstalla. Siellä päätoimittaja mainitsee, ettei verkkopalvelua voida verotuksellisista syistä tarjota kokonaan ilmaiseksi kestotilaajille. Kestotilaus kun on arvonlisäveroton, mutta verkkopalvelu ei sitä voi olla. Keskustelusta löytyi myös linkki Ylen uutiseen aiheesta, ja siellä haastateltu Sanomalehtien liiton johtaja Pasi Kivioja onkin tehnyt aika saman arvion mitä tein itse: Hämeen Sanomien kävijämäärillä ei paljoakaan haittaa, vaikka kävijämäärä maksullisuuden takia vähenisi.

“”PR:ään keskittyviä blogeja on Suomessa melko vähän. Tähän voi vaikuttaa myös PR-käsitteen määrittely: sen alla käsitellään Suomessa viestinnän lisäksi myös muun muassa mainontaa ja markkinointia”, toteaa sosiaalisen median palveluiden manageri Susanna Tirkkonen Cisionilta.”

Top 10 PR-blogit Suomessa marraskuussa 2010 (Lähde: Cision Finland)

1. Tiedottaja http://www.tiedottaja.fi/
2. Daily Diego http://www.dailydiego.fi/blog/
3. Sounio http://lisasounio.typepad.com/blogi
4. Buzzikuski http://buzzikuski.wordpress.com/
5. blogi@markkinointia.fi http://blogi.markkinointia.fi/
6. IFPR Blog http://www.ifpr.fi/
7. Viestintälotta http://viestintalotta.wordpress.com/
8. Ladywebbin blogi http://ladywebbi.fi/wordpress/
9. Viestintätoimisto Suodatin http://viestintatoimistosuodatin.fi/blogi/
10. &-blogi http://blogs.hillandknowlton.com/etblogi/

via cisionwire.fi

****

Kotimaa24 lopetti nimettömän blogikommentoinnin

“Nimetön blogikirjoitus voidaan julkaista erillisessä Anonyymi-blogissa, jonka kirjoittaja on ”nimetön kirjoittaja”. Aiheen henkilökohtaisuudesta ja arkaluonteisuudesta johtuen nimetön bloggaus on yksittäistapauksissa mahdollista. Sama nimettömyyden mahdollisuus koskee blogien ja uutisten kommentointia. Se on mahdollista erityisen painavista syistä.”

via kotimaa24.fi

Vaikein tähän mennessä näkemäni anonymiteettisysteemi. Vaatii melkoista saittiin sitoutumista ja luottamusta, jotta viitsii henkkoht. asiansa jonnekin ylläpidon kautta postittaa.

****

Too much information

“Joka puolelta tulvivan tiedon määrä on korvannut laadun”, sanoo Suomessa vieraileva Manchesterin yliopistossa digitaalisen median, viestinnän ja opetuksen yksikön johtaja Andrew Whitworth. Hän nimittää tiedon tulvaa informaatiolihavuudeksi tai -läskiydeksi.

Whitworh vertaa infoähkyä pikaruokaan ja ylensyömiseen. Ihminen mättää pikaruokaa suuhunsa enemmän kuin pystyy sulattamaan. Samoin voi käydä tiedon kanssa, jota vastaanotetaan kritiikittömästi.

Helppoja ratkaisuja informaatioähkyn torjumiseen ei ole. Yksi lähestymistapa on koulutus, jossa ihminen oppii arvioimaan itselleen tarpeellista tietoa ja tuottamaan sitä itse.

via hs.fi

****

Rumba.fi työskentelyttää nälkäpalkalla

Pahin hankaluus toimittajalle näyttää olevan se, etteivät jutun kannalta oleelliset ihmiset vastaa puhelimeen. Muistelen Tuomon joskus manailleen samaa asiaa. Vaikka on kirjoittanut pari sivullista kysymyksiä, eivät ne paljoa lämmitä kun niitä ei pääse edes esittämään. Tässä vaiheessa ei auta kuin vaihtaa lähestymistapa toiseen. Toki tässäkin on puolensa:  jutun valmistuttua ehkä huomaakin, että alkuperäinen näkökulma ei ollutkaan se paras.

Toinen vaikeus on se, että usein joutuu olevaan epämiellyttävän hankala ihminen. Kun paperinen lehti pitää tietyllä hetkellä saada valmiiksi, on haastattelujen tekemisen ja kuvien ottamisen aikataulut pakko sulloa jotenkin niin, että kaikki tulee tehtyä tiettyyn ajankohtaan mennessä. Kun itse on tottunut ajattelemaan asiat nettinäkökulmasta siten, että riittää kun juttu saadaan julki sopivana ajankohtana, nyt juttu pitäisi saada kasattua jo huomattavasti ennen varsinaista julkaisuaikaa eikä joustovaraa ole, varsinkaan tällaisessa vuoroviikoin tehtävässä julkaisussa.

Paperilehden ongelma on myös tilanpuute. Tosin tälläkin ongelmalla on puolensa: kun juttua on pakko lyhentää puoleen, keskittyy silloin usein olennaisempiin asioihin. Se on kuitenkin nettiin verrattuna ongelma, että olennaisuus määräytyy teknisen tilaseikan perusteella eikä asian olennaisuuden kautta. Netissä on epäilemättä suuri kiusaus työntää julki koko juttunsa, ettei vaivalla kirjoitettua tekstiä menisi hukkaan.

Sen olen oppinut, että aina kannattaisi varautua ongelmiin ja tehdä varasuunnitelmia jo ennakkoon. Kannattaa jakaa yhteystietojaan auliisti ja ottaa yhteyttä samasta aiheesta muihinkin kuin yhteen tahoon, varsinkin jos sellaisia tietää.

Tällaiset yksityiskohdat varmaan kuulostavat pitkään toimittajan töitä tehneestä itsestäänselvyyksiltä. Olen syksyn aikana yrittänyt oppia katsomaan itsestäänselvyyksiä uudella tavalla, lähinnä siksi, että monet omasta mielestäni tavalliset asiat ovat osoittautuneet muille uusiksi ja vieraiksi. Varsinkin nettiasiat.

Iltapäivällä klikkailin taas auki Hesarin uutisia, ja talousuutisissa oli silloinkin usein Aaltosen nimi. Mielenkiinnosta klikkailin auki kaikki maanantaina julkaistut HS.fi:n talousosaston jutut, ja niistä 12, eli lähes kaikki, oli Aaltosen kirjoittamia. Näiden lisäksi tiistaina HS:n taloussivuilla oli vielä kolme Aaltosen kirjoittamaa juttua, jotka tosin olivat käytännössä  samoja kuin eilen netissä olleet jutut.

Toimittaja ahkeroi maanantaina niin jalkapallon lapsityövoiman, VR:n makuuvaunutilauksen, ravintoloiden alv-alennuksen, Googlen ja Applen houkuttelevuuden työnantajina kuin Pekkarisen ja Wahlroosin ajatustenkin parissa. Myös pikavipit, kalastus, sähköinen kauppa, Keskuskauppakamarin verotusajatukset ja Millennium-palkinto ovat kelvanneet uutisiksi.

Vauhdista huolimatta jutut ovat ihan asiallisia ja kiinnostavia. Suuri osa perustunee tiedotteisiin, mutta niihin merkittävä osa uutisista perustuu muutenkin. Oikeastaan ainoa ero tavanomaiseen taitaa olla se, etteivät toimittajat yleensä laita nimeä tiedotteiden pohjalta muokattuihin uutisiin, vaikka nimen laittaminen jokaiseen uutiseen voisi olla lukijoiden kannalta ihan hyvä ajatus.

Jos päivässä julkaisee 12 juttua, ei niihin luonnollisesti ehdi käyttää kovin paljoa aikaa, minkä voi päätellä juttujen julkaisuajoistakin. Aina tämäkään ei ole mitenkään huono asia: aiheensa tunteva toimittaja osaa aika nopeasti päätellä tiedotteesta, onko se merkittävä ja millaista uutisarvoa sillä on.

Journalismin avoimuuden kannalta voisi toisaalta olla kiinnostavaa, jos jokaisesta jutusta näkyisi aika, jonka toimittaja on käyttänyt jutun tekemiseen tai käsittelyyn. Jutun lähteenkin voisi ilmoittaa lukijoille.

Tärkeää on myös tietää, että Madonna ostatti esiintymisshortsinsa suomalaisesta kaupasta, mistä Vartti kertoi innoissaan, ja Aamulehti jatkoi innoissaan kun shortsit valmistanut putiikki on tamperelainen.

Iltapäivälehdet olivat aivan omaa luokkaansa keikkahypetystä ja spektaakkelia pykätessään: molemmissa oli perjantaina noin kahdeksansivuinen lisäliite keikasta. Niissä riitti myös joitain pieniä virheitä: Iltalehti taisi väittää Jätkäsaaren houkuttelevan tulevaisuudessakin suuria artisteja keikkailemaan, vaikka tietääkseni aluetta ollaan piakkoin ryhtymässä rakentamaan eikä siellä siksi muita megatapahtumia nähtäisi. Netissä keikkaa mainostettiin ikimuistoiseksi ja unohtumattomaksi lukuisilla jutuilla. Iltalehti: Kiitos Madonna – tämä ei unohdu. Iltalehti raporteerasi muiden tavoin myös parhaista paikoista Madonnan kuulemiseksi ilman pilettiä.

Ilta-Sanomissa keikkaa ylistettiin myös otsikolla Madonnan konsertti oli ikimuistoinen. Jutussa on muuten hauskaa se, että yön jälkeen siitä on muutettu yhtä alussa ollutta kohtaa. Ensin kirjoitettiin: “- Aivan huikea show! En ole koskaan nähnyt vastaavaa, IS:n toimittaja Saku-Pekka Sundelin kommentoi hetkeä ennen keikan loppumista. Madonna oli hypännyt jopa lavalta alas yleisön sekaan. – Hän antoi kaikkensa!”

Aamulla IS:n uutisen sama kohta taas kuului: “- Aivan huikea show! En ole koskaan nähnyt vastaavaa, konserttiyleisöstä kommentoitiin hetkeä ennen keikan loppumista. Madonna oli hypännyt jopa lavalta alas yleisön sekaan. – Hän antoi kaikkensa!” Yön aikana IS:n oma toimittaja siis muuttui yleisöksi. Muita IS:n Madonna-uutisia: Keikan alusta raportoitiin kuinka Jätkäsaaressa on täysi hulina päällä ja myöhemmin Madonnan seilaavan merellä ennen keikkaansa. Keikan biisilistaa toisteltiin myös IS:ssä kuten monessa muussakin keikasta kirjoittaneessa mediassa.

Hesarillakin Madonna-raportointiin riitti toimittajia. Arvionsa oli minusta hyvä ja kuvaava: Madonna uurasti suomalaisyleisön edessä on minusta aika osuvasti sanottu, melkoista uurastamistahan esiintyminen Madonnalle on. Kämpin edustalla olleita faneja jaksettiin ihmetellä ja muutakin mainittavaa Madonnasta näyttää riittäneen nettiin ainakin 15 jutun verran. Hesarin ääni kuului kauas -juttua hieman ihmettelen, kun se perustuu vain keskustelupalstansa viesteihin, niihinhän voi kuka tahansa kirjoittaa nimimerkillä ihan mitä tahansa soopaa.

YLEn Madonna-raportointi ei jäänyt kilpailijoita huonommaksi: Ylellä kirjoitettiin arvio keikasta, tehtiin yleisjuttua keikan etenemisestä, haastateltiin Madonnan kanssa laulamaan päässyttä miestä ja koostettiin paljon kuvia yleisöstä. Etukäteen hehkutettiin kuinka Madonna panee Helsingin sekaisin. Tosin itse en kyllä tätä oikein huomannut, joskaan en keikkaa edeltävänä päivänä ihan ydinkeskustan alueella paljoa liikkunutkaan. YLEn hauska poikkeus muiden uutisoinnista näkyi, kun uutisoitiin Madonnan olevan myös yksi tärkeimmistä homoikoneista.

Aamulehtikin jaksoi käyttää työaikaa ja vaivaa Madonnasta kirjoittamiseen. Eräs kiinnostava artikkeli on tämä analyysi, jossa kerrotaan Madde-tädin leivän olevan maailmalla kovin pieninä palasina. Samalla pohditaan kuinka Madonna oli yksi ensimmäisistä, joka huomasi levymyynnin tuottojen siirtyvän enemmän keikkamyynnin puolelle. Silmiinpistäväksi sen tekevät hyvin samantapaiset havainnot, joita Talouselämä päivää aiemmin esitteli jutussaan. Tietysti tällaiset huomiot voi tietysti tehdä kuka tahansa asiaan perehtynyt, joten yhdenmukaisuus voi olla sattumaakin.

Kaikkiaan voisi sanoa, että Madonna-raportointi oli hauskaa ja viihdyttävää seurattavaa, mutta Madonna olisi luultavasti esiintynyt aivan yhtä viihdyttävästi vaikka hänestä olisi kirjoitettu muutama juttu vähemmän. Epäilen myös, ettei maakunnissa ole jaksettu innostua Madonna-meiningeistä ihan yhtä paljoa kuin Helsingissä.

Tämä merkintä ei muuten heijastele sitä, että olisin tympääntynyt Madonna-hypettämiseen, kävin itsekin tutustumassa keikkaan Lauttasaaren niemenkärjestä. Sinne äänikin kuului mukavasti, joskaan välispiikit eivät oikein hyvin erottuneet. Itse Madonnan näkeminen olisi vaatinut kaukoputkea, jollaisen moni olikin kaapeista mukaansa kaivellut. Vartti kirjoitti uutisenkin Lauttasaaren yleisöstä, ja jutun kuva on otettu aivan niiltä kulmilta missä itsekin seisoskelin ja loppukeikan istuin. Nyt keikan jälkeen olen innostunut kuuntelemaan Madonnan biisejäkin oikein urakalla.