|
|
 Näiden kalojen tarkoitus on kertoa suomalaisesta luonnosta Rantasalmen Järviluontokeskuksen kävijöille. Kuva kesältä 2005. Tiedotusopin opinnoissani alkoi tänään tekstihuollon kurssi, jossa nimensä mukaisesti yritetään kehittyä paremmiksi kirjoittajiksi, huolletaan tekstejä ja niin edelleen. Kurssin alkukeskusteluissa tajusin, miksi toimittajien kirjoittamat toimitusten blogit ovat usein aika tylsiä, vaikkei keskustelussa blogeista puhuttukaan.
En halua osoitella esimerkkejä, mutta useamman paperilehden nettisivuilta löytyy blogi, jossa toimitus tai yksittäinen toimittaja kirjoittaa milloin mistäkin, hassuista sattumuksista tai toimituksen arjesta. En taida itse tilata yhtäkään tällaista blogia, vaikka muuten media-alan blogeja seuraankin. Usein ne eivät ole olleet kovinkaan kiinnostavia, vaikka kirjoittajina on pitkän linjan ammattitoimittajia, jotka muuten ovat hyviä kirjoittajia.
Kurssin keskustelussa mainittiin, että toimittaja on tekstintuottamisen ammattilainen, joka kirjoittaa tiettyyn tarpeeseen.Verkossa kirjoittamisen tarkoitus on toisinaan hämärän peitossa, minkä vuoksi lopputulos ei ole hyvä. Hyväkin kirjoittaja tarvitsee ohjausta siihen, kenelle kirjoitetaan, mistä, miten ja miksi.
Painettujen lehtien konsepti ja tarkoitus on vuosikymmenten aikana ehtinyt muovautua, ja kirjoittajalle on selvää, miksi ja mistä lehteen kirjoitetaan. Jos toimitus käynnistää blogin ajatuksella “kaikilla muillakin on blogi, kirjoitetaan mekin jotain tuonne meidän nettisivuille jonkinlaista blogia”, ei ennuste ole kovin hyvä. Pitäisi miettiä tarkemmin kenelle kirjoitetaan, mistä ja miksi. Aika harvoin paperilehden konseptinakaan on “joku kirjoittaa sinne joskus jostain kivasta ja kiinnostavasta”.
Tässä on hassu ristiriita harrastusmielessä bloggaavien ja blogia pitävän ammattikirjoittajan välillä. Huvikseen bloggaava tietää aiheestaan, tietää mitä ja miksi kirjoittaa (ainakin yleensä), ja yleisökin on usein tiedossa. Tekstin tekninen miellyttävyys taas vaihtelee runsaammin. Ammattikirjoittaja tietää tekstin tuottamisesta paljon ja kirjoittaa tarvittaessa nopeasti pätevää tekstiä, mutta jos aihe, yleisö ja kirjoittamisen tarkoitus ovat hukassa, ei lopputulos välttämättäole hyvä. Joskin poikkeuksia tietysti löytyy molempiin suuntiin.
 Sinitiainen, tammikuu 2007. Mukavaa joulua kaikille tämän kovin hidastahtisen blogin seuraajille! Ensi vuonna pitänee kiirehtiä tahtia melkein jo siksikin, että voisi vielä uskottavasti sanoa olevansa bloggaaja.
Viime päivinä olen kirjoitellut joukkoliikenneasioita käsittelevässä blogissani mm. veturinkuljettajien lakosta ja aatonaattona myöhässä kulkeneesta junaliikenteestä.
Kirjoitin aikanaan Last.fm:n radiokanavien muuttumisesta maksulliseksi. Sen se onkin tehnyt, enää Suomessa ei Last.fm:n kautta kuulu kuin rajattu määrä kappaleita. Tuo kappalemäärä jäi kuitenkin selvittämättä: pohdittiin, että se olisi 30 kuukaudessa jollakin laskentatavalla.
Nyt kun olen Last.fm:n radiosta kappaleita aina välillä syksyn aikana kuunnellut, näyttäisi siltä, että kappaleiden määrä ei missään vaiheessa ole kasvanut. Eli Last.fm tarjoaa jatkossa esimerkiksi suomalaisille käyttäjilleen radionsa kautta kuultavaksi 30 biisiä, eikä enempää. Yksi kappale tietääkseni lasketaan vain, jos sen kuuntelee ihan loppuun asti, joten hieman lisää kuunneltavaa saa jos painaa skippiä ennen biisin loppumista.
Toisaalta kovin moni tuskin enää Last.fm:n kanavia kaipaakaan kun on Spotify. Joskaan sen kautta ei voi samalla tavoin kätevästi kuunnella itselle suositeltua musiikkia tai kavereiden radiokanavia. Muutenkaan kanavavalikoima Spotifyssa ei ole yhtä hyvä, eikä se esimerkiksi suosittele yhtä hyvin uutta musiikkia kuin Last.fm, mutta helpostihan tuon tarjoamat kappalesuositukset hakee myös Spotifysta.
Spotifyn tulevaisuus tosin on hieman huolettanut välillä: palvelu maksaa melko surkeasti musiikin tekijöille. Se ei ole tokin mikään yllätys, kun suurin osa tuloista on mainoksista joita ei kovin paljoa vielä ole. Lisäksi netti on pullollaan kaikenlaisia konsteja, joilla voi hankkia ilmaisen Spotify-tilin itselleen, joten ilmaiskäyttäjiä tulee jatkuvasti lisää. Jos mainokset ja maksavat käyttäjät eivät kata uusista ja ilmaiskäyttäjistä tulevia kuluja, on Spotifyn tulevaisuus aika hankala. Ehkä pian Roberta tai Jonathan from Spotify kertoo, että jos haluat jatkossa kuunnella muutakin kuin pelkkiä mainoksia, saat luvan hankkia maksullisen Spotify Premiumin.
Kaikki levy-yhtiöt eivät ole Spotifysta innostuneet, esimerkiksi Disco Ensemblen levy-yhtiö Fullsteamin yhtyeiltä ei palvelusta löydy musiikkia. DE keikkaili Tavastialla syksyllä 2007.
 Iltalehti lakkauttaa syyskuun alusta alkaen Oma.fi-palvelunsa. Iltalehden nettisivujen alla olleeseen yhteisöpalveluun on voinut ladata vaikka lomakuviaan tai kirjoitella blogimerkintöjä. Suosio ei ilmeisesti ole ollut suuren suurta, parissa vuodessa palveluun on Oman tilastojen mukaan kertynyt 6046 artikkelia ja 1593 luomusta, mitä ne sitten ikinä tarkoittavatkaan. Videoita on tilastojen mukaan 19 ja kuvagallerioita 328 kappaletta.
Iltalehti lähestyi palvelunsa tiimoilta aikanaan myös joitakin blogikirjoittajia, mistä Mari Koo kirjoitti Jaikussa syksyllä 2007. Tuolloin luvattiin osa sivuston mainostuloista ja arveltiin, että vuonna 2010 Omassa bloggaaja olisi voinut tienata mainoksilla 5000-15000 euroa vuodessa.
Nyt viimeistään voi jälkiviisastella, että Oman sivuilla mainosrahojen perässä siirtyjä olisi luultavasti saanut pettyä. Tietysti olisi voinut olla periaatteessa mahdollista, että palveluun siirtyneelle pätevälle kirjoittajalle olisi löytynyt Iltalehden verkkoversiosta jotain muuta kirjoiteltavaa josta olisi rahaakin voinut saada. Tai ehkä Iltalehti olisi tarjonnut bloggaajille mahdollisuutta moderoida lehden keskustelupalstaa, jonne IL haki vapaaehtoisia valvojia alkukesästä. Palkaksi törkyviestien poistamisesta olisi saanut Iltalehden digilehden lukuoikeuden ja joskus leffalippuja.
Oman Iltalehti korvaa Nurkka.fi:llä, joka ulkoasultaan on kopio saman konsernin omistamasta Vuodatus.net-bloggauspalvelusta. Käyttäjiksi haviteltanee pelkkien blogikirjoittajien lisäksi erilaisia yhteisöjä. Nurkassa käyttäjä voi blogin ohella perustaa keskustelupalstan ja kuvagallerioita sekä käyttää pikaviestipalstaa.
Kun nyt Iltalehdestä muutenkin riittää jauhettavaa todettakoon vielä, että Iltalehden toimituksessa työskentelee ilmeisesti vain pyhimyksiä, jotka ovat täysin kaikenlaisten vaikutuspyrkimysten ulkopuolella eivätkä ainakaan ikinä edistä henkilökohtaisia asioita työssään. Tämän voi päätellä Aarno Laitisen kolumnista jossa hän kirjoittaa: “Kunnallisten päättäjien ja yritysten pitäisi hyvissä ajoin ottaa selville, ettei alueilla, jonne ne aikovat rakentaa uuden talon, purkaa vanhan, louhia luolia, pystyttää sataman tai kaivoksen, asuttaa kehitysvammaisia tai laitapuolen kulkijoita, asu yhtään Yleisradion, Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Aamulehden tai jonkin muun tärkeän median toimittajaa.”
Näiden medioiden toimittajat ovat kehdanneet kyseenalaistaa erilaisia hankkeita. Iltalehdestä Laitinen ei kuitenkaan löydä mitään moitittavaa, mistä voikin päätellä, ettei lehti joko koskaan kyseenalaista mitään uusia hankkeita, tai sitten toimittajat ovat pyhimyksiä joiden työssä henkilökohtaiset asiat eivät näy. Tai tietysti voi olla myös, ettei Laitinen laske Iltalehteä tärkeäksi mediaksi.
Päätän tämän taas turhan pitkäksi venähtäneen bloggaustauon kirjaamalla hieman huomioita viimeviikkoisesta Madonna-journalismista, jota riitti runsain mitoin. Madonnan keikasta muodostui vertaansa vaille jäänyt mediaspektaakkeli, kun jokainen kynnelle kyennyt media pyrki raportoimaan Madonnan joka liikkeestä. Kuten siitä, kuinka Madonna söi lounaaksi suomalaista ahventa, jota tämä ei varmaan olisi syönyt jos ei pitäisi kalasta (Ilta-Sanomat).
Tärkeää on myös tietää, että Madonna ostatti esiintymisshortsinsa suomalaisesta kaupasta, mistä Vartti kertoi innoissaan, ja Aamulehti jatkoi innoissaan kun shortsit valmistanut putiikki on tamperelainen.
Iltapäivälehdet olivat aivan omaa luokkaansa keikkahypetystä ja spektaakkelia pykätessään: molemmissa oli perjantaina noin kahdeksansivuinen lisäliite keikasta. Niissä riitti myös kaikenlaisia pieniä virheitä: Iltalehti taisi väittää Jätkäsaaren houkuttelevan tulevaisuudessakin suuria artisteja keikkailemaan, vaikka tietääkseni aluetta ollaan piakkoin ryhtymässä rakentamaan eikä siellä siksi muita megatapahtumia nähtäisi. Netissä keikkaa mainostettiin ikimuistoiseksi ja unohtumattomaksi lukuisilla jutuilla. Iltalehti: Kiitos Madonna – tämä ei unohdu. Iltalehti raporteerasi muiden tavoin myös parhaista paikoista Madonnan kuulemiseksi ilman pilettiä.
Ilta-Sanomissa keikkaa ylistettiin myös otsikolla Madonnan konsertti oli ikimuistoinen. Jutussa on muuten hauskaa se, että yön jälkeen siitä on muutettu yhtä alussa ollutta kohtaa. Ensin kirjoitettiin: “- Aivan huikea show! En ole koskaan nähnyt vastaavaa, IS:n toimittaja Saku-Pekka Sundelin kommentoi hetkeä ennen keikan loppumista. Madonna oli hypännyt jopa lavalta alas yleisön sekaan. – Hän antoi kaikkensa!”
Aamulla IS:n uutisen sama kohta taas kuului: “- Aivan huikea show! En ole koskaan nähnyt vastaavaa, konserttiyleisöstä kommentoitiin hetkeä ennen keikan loppumista. Madonna oli hypännyt jopa lavalta alas yleisön sekaan. – Hän antoi kaikkensa!” Yön aikana IS:n oma toimittaja siis muuttui yleisöksi. Muita IS:n Madonna-uutisia: Keikan alusta raportoitiin kuinka Jätkäsaaressa on täysi hulina päällä ja myöhemmin Madonnan seilaavan merellä ennen keikkaansa. Keikan biisilistaa toisteltiin myös IS:ssä kuten monessa muussakin keikasta kirjoittaneessa mediassa.
Hesarillakin Madonna-raportointiin riitti toimittajia. Arvionsa oli minusta hyvä ja kuvaava: Madonna uurasti suomalaisyleisön edessä on minusta aika osuvasti sanottu, melkoista uurastamistahan esiintyminen Madonnalle on. Kämpin edustalla olleita faneja jaksettiin ihmetellä ja muutakin mainittavaa Madonnasta näyttää riittäneen nettiin ainakin 15 jutun verran. Hesarin ääni kuului kauas -juttua hieman ihmettelen, kun se perustuu vain keskustelupalstansa viesteihin, niihinhän voi kuka tahansa kirjoittaa nimimerkillä ihan mitä tahansa soopaa.
YLEn Madonna-raportointi ei jäänyt kilpailijoita huonommaksi: Ylellä kirjoitettiin arvio keikasta, tehtiin yleisjuttua keikan etenemisestä, haastateltiin Madonnan kanssa laulamaan päässyttä miestä ja koostettiin paljon kuvia yleisöstä. Etukäteen hehkutettiin kuinka Madonna panee Helsingin sekaisin. Tosin itse en kyllä tätä oikein huomannut, joskaan en keikkaa edeltävänä päivänä ihan ydinkeskustan alueella paljoa liikkunutkaan. YLEn hauska poikkeus muiden uutisoinnista näkyi, kun uutisoitiin Madonnan olevan myös yksi tärkeimmistä homoikoneista.
Aamulehtikin jaksoi käyttää työaikaa ja vaivaa Madonnasta kirjoittamiseen. Eräs silmiinpistävä juttu on tämä analyysi, jossa kerrotaan Madde-tädin leivän olevan maailmalla kovin pieninä palasina. Samalla pohditaan kuinka Madonna oli yksi ensimmäisistä, joka huomasi levymyynnin tuottojen siirtyvän enemmän keikkamyynnin puolelle. Silmiinpistäväksi sen tekevät hyvin samantapaiset havainnot, joita Talouselämä päivää aiemmin esitteli jutussaan. Tietysti tällaiset huomiot voi tietysti tehdä kuka tahansa asiaan perehtynyt, joten yhdenmukaisuus voi olla sattumaakin.
Kaikkiaan voisi sanoa, että Madonna-raportointi oli hauskaa ja viihdyttävää seurattavaa, mutta Madonna olisi luultavasti esiintynyt aivan yhtä viihdyttävästi vaikka hänestä olisi kirjoitettu muutama juttu vähemmän. Epäilen myös, ettei maakunnissa ole jaksettu innostua Madonna-meiningeistä ihan yhtä paljoa kuin Helsingissä.
Tämä merkintä ei muuten heijastele sitä, että olisin tympääntynyt Madonna-hypettämiseen, kävin itsekin tutustumassa keikkaan Lauttasaaren niemenkärjestä. Sinne äänikin kuului mukavasti, joskaan välispiikit eivät oikein hyvin erottuneet. Itse Madonnan näkeminen olisi vaatinut kaukoputkea, jollaisen moni olikin kaapeista mukaansa kaivellut. Vartti kirjoitti uutisenkin Lauttasaaren yleisöstä, ja jutun kuva on otettu aivan niiltä kulmilta missä itsekin seisoskelin ja loppukeikan istuin. Nyt keikan jälkeen olen innostunut kuuntelemaan Madonnan biisejäkin oikein urakalla.
Mediapäiviä vietetään taas Helsingissä. Itse käyn huomisen yleisöpäivässä, ammattipuolen liput maksoivat turhan suolaisesti vaikka ohjelma kiinnostavalta vaikuttikin. Mutta raportointia voi seurailla tänäänkin useammasta paikasta netissä, parhaiten ehkä Qaikun Mediapäivät-kanavalta.
MTV3 uutisoi, yllättäen MTV3:n Suomi Areenalla pidetystä, poliittista journalismia pohtineesta keskustelusta. Paikalla ollut Ilkka Kanerva suomi keskustelussa tekstiviestikohua ja kertoi tiedotusvälineiden suurennelleen lähetettyjen tekstiviestien määrää. Joskaan Kanerva ei tarkentanut, kuinka paljon viestejä sitten oikeasti oli. Mutta varmaan Johanna Tukiaisen puhelin jo piakkoin pirisee ja saamme lukea Tukiaisen näkemyksen viestien lukumäärästä. Myös Mari Koo raportoi keskustelusta Qaikussa.
Kiilablogissa raportoidaan myös Mediapäiviltä, podcastiin on haastateltu Taloussanomien Jukka-Pekka Raestetta ja Kotilieden Outi Gyldeniä. Taloussanomien päätoimittaja Raeste toteaa melko tuttuja asioita Taloussanomien verkkolehdestä. Raesteen mukaan Talsan sivuille on syntynyt hieman vahingossakin yli tuhannen kommentoijan oma yhteisö. Raeste itse oli aiemmin kauhuissaan villistä keskustelusta, ja olisi ollut valmis siirtämään keskustelun rekisteröitymisen taakse.
Taloussanomien yhteyteen avatun TaSa-sivuston eräänä motiivina katsoa, ketkä ovat lahjakkaita ja ketä voitaisiin kenties rekrytoida. Työstä ei makseta, eli ammattikorkean toimittajaopiskelijat ovat samalla ilmaista työvoimaa, mistä taas on Talsalle taloudellista hyötyä. TaSan juttuja tekevät Haaga-Helian toimittajaopiskelijat.
Kotiliedessä painotetaan nopeaa reagointia ja uskotaan matalan kynnyksen kommentointiin ja reagointiin. Kotiliedessä tehdään jopa juttuja lehteen verkkokommenttien pohjalta, haastateltavia voidaan myös etsiä. Joka numerossa on juttu, johon on kysytty nettikäviöiden mielipiteitä, joita julkaistaan myös lehdessä.
Musiikkisivusto Last.fm kertoo blogissaan, että he aikovat muuttaa palvelunsa kautta kuunneltavat radiokanavat maksullisiksi suuressa osassa maailmaa. Radion kuuntelu on jatkossakin ilmaista USA:ssa, Britanniassa ja Saksassa eli niissä maissa, joissa palvelulla on eniten käyttäjiä.
Kaikissa muissa maissa käyttäjän olisi jatkossa maksettava kolme euroa kuussa, jotta kappaleita voisi kuunnella sivuston kautta enemmänkin kuin 30 kappaleen ilmaiskokeilun verran. Muut sivuston toiminnot, kuten uuden musiikin suosittelu, säilyvät edelleen maksuttomina.
Jos musiikkipalvelusta verkossa pitää maksaa, maksetaan luultavasti mielummin Spotifylle, jonka kautta haluamansa kappaleet kuulee usein yhdellä klikkauksella. Last.fm:ssä ei ilmaiseksi ole voinut suoraan kuunnella kuin pientä osaa kappaleista, ellei ole tyytynyt 30 sekunnin näytteeseen. Tietysti jos osaa etsiä oikeat, melko tiukasti rajatut radiokanavat, on voinut kuulla haluamansa kappaleen, mutta hieman hakuammuntaahan sellainen on ollut.
Itseäni tämä muutos hieman harmittaa: vasta viime kuussa löysin taas pitkästä aikaa Last.fm:n radiokanavat ja kuuntelinkin useampia. Last.fm:n soittimesta voi valita, haluaako kuunnella esimerkiksi tiettyä genreä, tai esimerkiksi jonkun käyttäjän musiikkikirjastoa. Varsinkin jälkimmäinen on toisinaan hauskaa, usein kun ihmisillä on oma persoonallinen musiikkimakunsa, on Last.fm:n kautta voinut hieman kuin vierailla jonkun levyhyllyllä. Mutta tuskinpa ihan tuosta hauskuudesta olen kuitenkaan valmis maksamaan.
The Consumerist kirjoittaa Facebookin muuttuneista käyttöehdoista. Jos nyt tuon oikein ymmärsin, varaa Facebook uusilla käyttöehdoillaan oikeuden mm. säilyttää loputtomasti kaikkea palveluun lähetettyä sisältöä ja julkaista, edelleenlähettää ja muokata sitä edelleen mielensä mukaan koska tahansa. Aiemmin Facebook on luopunut oikeuksista silloin, kun käyttäjä on poistanut itsensä palvelusta, mutta enää sekään ei auta.
Jos siis olet lähettänyt Facebookiin vaikka kuvan tai tekstiä, voi Facebook käyttää näitä vuosien päästä esimerkiksi markkinoinnissaan vaikka olisit itse poistanut profiilisi. Tämä on tietysti erittäin epätodennäköistä, tuskin Facebookia kiinnostaa suuremmin julkaista vaikka markkinoinnissaan jonkun kuvia baari-illasta. Tilanne tosin muuttuu, jos kuvassa olisi esimerkiksi joku myöhemmin julkisuuteen noussut henkilö nuorena. Ja tällaista kuvaahan ei välttämättä tarvitse ladata palveluun itse, Facebook säilyttää myös kavereidesi lataamat kuvat ja voi periaatteessa käyttää niitäkin mielensä mukaan.
Helsingissä järjestettiin tiistaina Flash Mob -tapahtuma, eli joukko ihmisiä sopi ennalta menevänsä jonnekin tiettyyn paikkaan ja tekevänsä siellä jotain, jonka on tarkoitus yllättää muut paikallaolevat ihmiset. Tässä tapauksessa joukko sopi jähmettyvänsä naamarit päässä Helsingin Stockmannin edustalle, tarkoituksena näin kritisoida joulun kulutushysteriaa.
Parinsadan hengen jähmettyminen Helsingin keskustassa on tietysti uutisoimisen arvoista, ja Hesari kertoikin tästä ainakin nettiuutisissaan. Kyseenalaista uutisoinnissa on kuitenkin Hesarin tapa kertoa Flash Mobeista jo ennen niiden tapahtumista. Tapahtuman ajatus kun on olla yllätys paikalle muuten osuville ihmisille. Tämä yllätys tietysti menee pilalle, kun maan suurin päivälehti kertoo siitä etukäteen. Nyt uutinen julkaistiin jo aamupäivällä ja kerrottiin, miten neljältä Stockmannin edustalla tapahtuu jotain ennalta arvaamatonta.
Hesari uutisoi Flash Mobin etukäteen myös maaliskuussa 2008. Niinpä paikalla oli liuta toimittajia ja muita uteliaita, eikä tapahtuma enää ollut yllätys. Tällöin lehden uutiseen haastateltu miettikin, että Hesarin ennakkouutisointi pilaa tapahtuman idean.
Toisaalta tämänkertaista tapahtumaa on suunniteltu Irc-galleriassa aika avoimesti enkä tiedä, mahtavatko tapahtuman järjestäjät itse ottaa etukäteen Hesariin yhteyttä. Jos näin tekevät, on tämä HS-kitinä aiheetonta ja sen voisi vaihtaa kitinäksi aiheesta “no mikä yllättävä ja arvaamaton tapahtuma se sellainen muka on, josta Hesarille ennakkopuffauksen toivossa etukäteen soitellaan?”.
Flash Mobista käytävät nettikeskustelut ovat muuten varsin hämmästyttäviä. Pääasiassa lukiolaisten järjestämän pysähtymisen takia esimerkiksi niin Plazan Muropaketissa kuin Hesarin uutiskeskustelussakin kauhistellaan tällaista yhteiskunnan toiminnan häiritsemistä ja vaaditaan melkein mellakkapoliiseja paikalle. Kummallista, miten ihmiset näyttävät pelkäävät hysteerisesti pientä tapahtumaa, josta on haittaa luultavasti vähemmän kuin esimerkiksi ratikkakiskoille pysäköidystä autosta.
Lisäyksenä vielä kommenttien vuoksi: En ole itsekään varma, onko kitinä tästä asiasta ylipäätään aiheellista, mutta jonkinlainen mietiskely tuntui tarpeelliselta. Lisäksi ennakkouutisointi voi tulla ongelmalliseksi myös kirjoittavan median päässä: jos järjestävä taho ennakkouutisista viisastuneena päättää jatkossa salata tempaukset paremmin, eivät kuvaaja ja toimittajakaan ehkä enää ehdi tapahtumapaikalle.
Muuta kiinnostavaa näinä päivinä:
- Viestinnän tutkimuksen tulevaisuus -seminaari Helsingin yliopistolla. Käyn kuuntelemassa ainakin osan päivästä, joskin ilman tietokonetta joten ainakin liveraportointi jäänee muiden hoidettavaksi.
- Iltalehdessä oli hauska klisee-bingo Linnan juhlissa vieraiden lausumille latteuksille. Hauskaa sekin, että melkein kaikki vastaukset tarvitsevat ensin toimittajan, joka kysyy kliseisen kysymyksen. Ehkä IL tekeekin ensi vuonna kliseiset kysymykset -bingon?
- Hesari pyrkii verkossa matkailusivustojen mainosapajille Oma Maailma -palvelullaan (via). Yhteistyö Microsoftin kanssa näkynee ainakin karttapalvelutarjoajan valinnassa.
Googlen Syötteenlukija muuttui kesken illan toisennäköiseksi, Jaikun Expore-sivusta päätellen muillakin Readerin pyöristetyt kulmat ovat suoristuneet neliskulmaisemmiksi. Ja kerrotaanpa muutoksesta jo virallisessa blogissakin.
Ulkoasun muutoksen ohella Readeriin on lisätty ominaisuus, jolla voi piilottaa lukemattomien otsikoiden määrän (löytyy vasemmanpuoleisesta sivupalkista, pienen alasosoittavan kolmion takaa). Enää ei siis tarvitse tuskailla miten lukemattomien otsikoiden määrä on jumiutunut pysyvästi yli tuhanteen, vaan tämän informaation saa kätevästi piilotettua. Google mainostaa Readerin myös nopeutuneen, mutten kyllä mitään eroa huomannut.
Tämän bloginkin ulkoasu on taas muuttunut, joskin täydellinen teema on edelleen etsinnässä, monen muun asian (sisältö yms.) tavoin.
Juha Kulmanen kirjoittaa YLE Radio 1:n puheenvuorossa sopivasti Planeetta Googlesta, lainaillen hakukonejätin kymmenvuotiaasta taipaleesta kirjoitettua kirjaa (Randall Strossin Planet Google). Googlen rahoista yli 90 prosenttia tulee edelleen hakutulosten yhteyteen myytävistä mainoksista. Esimerkiksi Syötteenlukija on siis vain kiva lisäpalvelu, joka mainostuotoilla voidaan aikaansaada. Hakukoneen perimmäisen suosion syyksi Stross Kulmasen mukaan esittää haun tasavertaisuutta: hakukone on kiinnostunut vain haettavasta sanasta, ei hakijan iästä, sukupuolesta, kotipaikasta tai muistakaan henkilökohtaisista ominaisuuksista. Jokainen haun käyttäjä, niin pääministeri kuin bloggaajakin, on yhdenvertainen tiedon ja hakutulosten edessä, ainakin periaatteessa.
Stross näkee vastakkainasettelun Googlen ja Microsoftin välillä: toisen ideologia on olla avoin, toisen sulkeutunut koska siten on helpompi rahastaa. Tämä ajatus ei liene kenellekään kovin uutta, mutta kiinnostavaa on Facebookin sijoittaminen samalle akselille, suljetulle osastolle yhdessä Microsoftin kanssa. Sijoitus on varmaan osuva, ostihan Microsoft syksyllä 2007 Facebookista 1,6 prosentin osuuden, saaden samalla mahdollisuuden mainostaa naamakirjassa yksinoikeudella (Arvopaperin uutinen).
|
|
Kommentit